Vappulan Fredrikson
KTK-III, SV-I

Oli melkoinen haaste miettiä sopivaa tammaa Vappulan Muskotille. Vaikka ori onkin mun silmissä aivan upea yksilö haastavuudestaan huolimatta, oli mun pakko miettiä käytännöllisyyttäkin tällä kertaa. Enhän mä mitenkään voisi valita Muskotille yhtä hankalaa tammaa, tai varsasta tulisi muuten täystuho, kävelevä katastrofi. Vaikka se riski mun oli joka tapauksessa otettava, kun ylipäätään kaavailin Muskotista varsaa. Orin kasvattajalta löytyikin apu tähän ongelmaan ja hän tarjosi mulle aivan ihastuttavaa tammaansa, Vappulan Radamsaa, emätammaksi. Kuvankaunis tamma oli myös luonteeltaan niin hurmaava, ettei mun tarvinnut montaa kertaa miettiä, kenet Muskotin morsiameksi valitsisin. Elin vahvasti siinä toivossa, että emä periyttäisi rauhallisuuttaan varsaansa.

Ja niin lokakuun puolivälin jälkeen syntyi roteva, tummanpunarautias orivarsa, jonka otsatukka kasvoi nopeaa vauhtia peittämään orin pikimustat silmät. Sain heti huomata, että tässä varsassa oli sellaista lempeyttä, jota en isäorissa tulisi koskaan näkemään. Varsa suhtautui kaikkeen hyvin rennolla otteella ja näytti kuin se olisi hymyillyt koko ajan. "Voiko tämä olla totta?" ihmettelin useaan otteeseen seuratessani varsan kasvua. "Eihän tässä ole ripaustakaan isäänsä!" Ei olisi taaskaan pitänyt nuolaista ennen kuin tipahtaa...

Luonnekuvaus

Vappulan Fredrikson sai lempinimensä "Freddie" Queenin laulajan mukaan. Ehkä mulla oli kovat odotukset siitä, että tästä tyypistä tulisi isokin stara. Ja ehkä mä toivon sitä edelleen. Ainakin egoa löytyy vähintään yhden rokkistaran verran, flirttailutaidotkin sillä on kohdallaan, sillä Freddie osaa hurmata niin tammat kuin ihmisetkin käytöksellään. Rokkistaran ehkä tärkein ominaisuus, eli kusipäisyys, on myös hyvin läsnä tässä herrassa. Vaikka se alkuun leperteleekin sinut suorastaan rakastamaan itseään, alkaa se seuraavaksi käyttäytymään niin huonosti, että jokainen jää vain pohtimaan klassista ajatusta "muttakun se on muuten niin ihana!" Niin, onhan Freddie alkuun kaikille aivan ylitsevuotavan ihana, hurmaava ja hyväkäytöksinen, mutta odotapa vain kun ori saa kiedottua sut pikkusormensa ympärille - sen jälkeen se draama alkaa.

Freddie ei kuitenkaan ole mikään täydellinen kopio isästään, vaikka omalla tavallaan haastava onkin. Siinä missä Muskotti on 24/7 haastava, tulinen jääräpää, on jälkeläisensä ehkä kuitenkin pehmeämpi versio itsestään. Kuvailisin oria ehkä enemmän kaksinaamaiseksi kuin rehelliseksi jästipääksi. Ei sillä, että kaksinaamaista kusipäätä olisi yhtään sen kivempi käsitellä kuin räjähdysherkkää ja haastavaa luupäätä, mutta ainakin sen kanssa pääsee kokemaan myös niitä hetkiä, kun se on hyvällä tuulella ja valmis mielistelemään kaikkia. Periaatteessahan Freddie käyttäytyy yleensä ihan hyvin, lukuunottamatta huonoja päiviä ja nopeita päähänpistoja. Se on kuitenkin käsiteltävissä oleva, eikä tarvitse jatkuvaa komennusta ja kurinpitoa, jotta sen kanssa pystyisi ylipäätään toimimaan. Omat haasteensa orilla kyllä on, mutta ainakin se on jotenkuten muovattavissa edustuskelpoiseksi. Hoitotoimenpiteissä saa kyllä toki muistutella ajoittain kuka määrää ja taluttaessa se herkästi tahtoisi lähteä omille teilleen, joten tarkkana tämän kanssa saa kyllä aina olla.

Ratsastaessa Freddien kaksinaamaisuus tulee ehkä parhaiten esille. Sehän tuppaa herkästi vain esittämään tekevänsä kovasti töitä, vaikka todellisuudessa se yrittää laistaa aina kovista hommista ja mennä sieltä, mistä aita on matalin. Taitava ratsastaja selässään joutuu tämäkin ori tekemään kovasti töitä. Jos ratsastaja ei huomaa orin kaula kaarella puksuttamisen olevan vain heikkoa esitystä peräänannosta, ollaan isossa pulassa. Energiaa Freddieltä kyllä löytyy ja ratsuna se on tietyllä tapaa hyvinkin paljon isänsä kaltainen. Sillä on korkea ryhti, näyttävät, isot askeleet ja esteillä tekniikkaa ja ketteryyttä ei jää puuttumaan. Kunhan siis osaa vaatia nämä kaikki piirteet orista esiin, ilmaiseksi se ei tietenkään mitään anna. Monesti tutunkin ratsastajan kanssa ensimmäiset puoli tuntia menee siihen, kun Freddie yrittää päästä mahdollisimman helpolla, mutta ratsastajan pakotettua saatua orin motivaation esiin, on Freddie kyllä hyvinkin näyttävä tapaus. Sillä on mieletön kokoamiskapasiteetti ja lisätyissä askellajeissa se on oikea liitokavio. Esteillä ori suorittaa herkemmin parhaan osaamisensa mukaan kuin sileällä työskennellessä, joten esteillä ratsastajakin pääsee vähän helpommalla.

Koska ori on oman elämänsä rokkistara, joka esiintyy elääkseen, on sen kanssa aivan mahdottoman ihanaa työskennellä oman pihapiirin ulkopuolella. Koppiin tai autoon se menee vähän kiemurrellen vastahakoisesti, mutta matkustaa kyllä kiltisti. Mutta kun sen purkaa autosta ulos vieraassa paikassa, koko orin olemus muuttuu. Se esiintyy edukseen ja näyttää vain parhaat puolet itsestään. Moni Freddien kotitallin ulkopuolella nähnyt järkyttyykin siitä, millainen liero se osaa oikeasti olla. Melkeinpä tekisi mieli useamminkin lähteä ihan valmentautumaankin muille talleille, jotta saisi nauttia enemmän tästä showmiehestä sen kotona pelleilevän kieroilijan sijaan. Rokkitähti onnistuukin usein nappaamaan erittäin hyviä prosentteja kouluradoilta ja rataesteetkin suoritetaan niin siististi ja puomeja kolauttelematta kuin vain voi. Minkäs sille mahtaa, kun hurmurin täytyy aina päästä hurmaamaan uudet silmäparit muka niin ihanalla luonteellaan.

Kilpailukalenteri

KRJ (40 sijoitusta)

ERJ (40 sijoitusta)