Syyn Nokiviheltäjä
KTK-III, SV-II

Luonnekuvaus

Hyväkäytöksinen, hienoliikkeinen ja lahjakas hyppääjä, sopivan utelias ja sosiaalinen muuttumatta ärsyttäväksi rajattomaksi turpansa joka paikkaan työntäjäksi. Rauhallinen matkustaja, joka ei ole moksiskaan pitkistäkään reissuista, laivamatka sujuu siinä missä pelkkä paikasta toiseen ajaminen. Herkkä ja reaktiivinen, muttei liioitellusti, positiivisesti töihin suhtautuva hurmuri. Mutta. Aina se mutta. Villa pelkää lintuja. Tämä kuulostaa hirveän hassulta, jopa sympaattiselta, mutta ei se ole. Jos kentällä lantakasassa hyppii varis, Villa on aivan valmis tekemään taitoluistelupiruetin takastensa päällä poistuakseen mokoman siipiveikon lähettyviltä. Maneesiin eksyneet pääskyset ja muut siivekkään saavat tamman hermostumaan, se menettää keskittymiskykynsä täysin haluten vain pois tilanteesta. Talliin avoimesta lentänyt haarapääsky on tietenkin maailmanloppu. onneksi strutseja ei juokse lähimetsissä, Villa varmasti kuolisi siihen paikkaan sellaisen nähdessään.

Siivekkäiden aiheuttamien pelkotilojen lisäksi Villan kanssa ei tarvitse murehtia mistään. Se on hyvin fiksuluonteinen, ystävällinen, hurmaava hevonen, lajitovereidensa ja ihmisten kanssa toimeen tuleva, sekä erityisesti kissoja rakastava persoona. Ehkä se on nähnyt varpusen tallikissan suussa.. Veden kanssa lotraamisesta Villa pitää erityisen paljon, oli kyse sitten pesuhetkestä tai uimisesta. Lotraaminen ei sentään ulotu vesiastioiden kaatamiseen tai heinien uittamiseen niissä, eikä tamma kyllä koeta istuakaan tarhojen ja laidunten vesisaaveihin, kuten naapurin poni on kuulemma kesähelteillä tehnyt. Joka paikkaan saa koskea, matolääke ei maistu pahalta eikä hammasraspi ole kauhistus, kengittäjä on ihan mukava heppu eikä työnsäkään aiheuta tammassa inhonväreitä. Kaikki käy. Talutettaessakin Villa kulkee nätisti ihmisen tahdissa tunkematta iholle, jäämättä taakse hiippailemaan tai yrittämättä omille teilleen. Lintujen pesimäaikaan tammaraasu tosin tuntuu olevan lentoon lähdössä, välillä se on talutettu karusellimäisesti pyörien tarhaan. Ihmisen päälle se ei kuitenkaan tule, säikähtäessäänkin se on aina loikkinut ihmisestä poispäin.

Ratsastettavuutta voi vain kehua! Villa on varmajalkainen, ketterä, nopea hevonen, jolla on erinomainen laukka sekä miltei yhtä hienot käynti sekä ravi. Hyppytekniikka ei juurikaan jätä moitteelle sijaa, esteälyä siunaantui enemmän kuin hevosille keskimäärin, ja vielä joku päivä tamma oppii niin lukemaan kuin suunnittelemaan ratapiirroksia. Maastoesteetkään eivät hirvitä, tukki on este siinä missä simppeli pysty, taidekurssin lopputyönä tehdyt mielikuvitukselliset johteet eivät ole edes pörinöiden arvoiset, samalla tavalla niiden välissä olevat puomit hypätään kuin koruttomampienkin johteiden! Villalla on uskomaton kyky taikoa itsensä puhtaasti esteen ylitse, se venyy, korjaa, tasapainottaa, on yksinkertaisesti niin hyvä, että sen kanssa jättää muut nielemään pölyä. Eikä tässä ole edes värikynää mukana. Herkkä, reaktiivinen tamma ei kuumu, sinkoile tai kerää pöllöenergiaa, sen menohaluja on helppo kanavoida työntekoon eikä neiti kadota korviaan kesken esteradan, vaikka miten on kivaa ja adrenaliini kohisee suonissa. Virheellisten apujen ja satunnaisten suuhun kiinni jäämisten kanssa Villa on hyvin ymmärtäväinen, sitä pitäisi ratsastaa oikeasti rumasti, että se vään heittäisi takapäätään tai polkisi jalkaa.
Ne linnut kuitenkin haittaavat tamman elämää sekä keskittymistä, mikä tekee etenkin maastoilusta haasteellista. Ihmeesti linnunlaulu ei vielä aiheuta sydämentykytyksiä, vaikka saakin Villan vähän varpailleen. Siivekkäiden näkeminen kuitenkin saa hevosparan aivan tolaltaan.

Yksinkertaisesti älyttömän hyvä kilpahevonen. Villa nauttii kisapaikkojen hallitusta hälystä sekä tunnelmasta, jännityksestä ennen lähtömerkkiä, yleisöstä (vaikka se koostuisikin vain surevista omaisista, mutta yleisö se on pienikin yleisö). Esiintymisestä sekä hyppäämisestä täysin rinnoin nauttiva tamma saa niin ratsastajan kuin yleisön hyvälle tuulelle, ja onhan se hienoa nähdä miten hevonen nauttii siitä, mitä tekee.
Vähän vähemmän naurattaa silloin, kun maalilinjalle laskeutuu joku naakka, ja Villa tekee toimintaleffamaisen tehokkaan uukkarin. Tilanteesta on kuvatodisteita, liputtajalla on niissä harvinaisen muikea ilme. Ratsastajalla ei.

© Lissu T. kiitos ♡

Kilpailukalenteri

ERJ (40 sijoitusta)