Hiivurin Suomenhevoset

Sumusurmaaja
KTK-III


Kuvien © NT


Kutsumanimi: Pulla Rekisterinumero: VH18-018-2201
Syntymäaika: 06.12.2018 Omistaja: enna VRL-14704
Rotu, sukupuoli: suomenhevonen, tamma Kasvattaja: Nourtamon Suomenhevoset
Väri: punarautias Painotus: esteratsastus
Säkäkorkeus: 151cm Koulutustaso: helppo B, 90cm


Suomenhevosten kantakirjaustilaisuus 20.12.2019, 16 + 16 + 16 + 17 = 65p. KTK-III


3-vuotias - 06.03.2019
4-vuotias - 06.06.2019
5-vuotias - 06.09.2019
6-vuotias - 06.12.2019
7-vuotias - 06.03.2020
8-vuotias - 06.06.2020
9-vuotias - 06.09.2020
10-vuotias - 06.12.2020
11-vuotias - 06.03.2021
12-vuotias - 06.06.2021
13-vuotias - 06.09.2021
14-vuotias - 06.12.2021
15-vuotias - 06.03.2022
16-vuotias - 06.06.2022
17-vuotias - 06.09.2022
18-vuotias - 06.12.2022
19-vuotias - 06.03.2023
20-vuotias - 06.06.2023
21-vuotias - 06.09.2023
22-vuotias - 06.12.2023
23-vuotias - 06.03.2024
24-vuotias - 06.06.2024
25-vuotias - 06.09.2024
26-vuotias - 06.12.2024

Luonne

Jostakin otsaharjansa alta maailmaa katseleva pienhevostamma ei ole se laitumen onnistunein heinäpaali. Vähän yksinkertaisena sieluna Pulla on se pölvästi, joka jää tuijottamaan maahan laonneita laidunlankoja pöllämystyneenä muun lauman viilettäessä kohti vapautta. Kun eihän tuosta kohdasta eilenkään päässyt mihinkään…!

Yritteliäisyyttä tai toimeliaisuutta Pullasta ei puutu, raudikko elää ”Aina valmiina!” -mottoa erinomaisesti noudattaen. Vielä kun hevonen selvittäisi itselleenkin, mihin se loppupeleissä on valmis. Kaikista pikkutamman hyvistä aikeista, kovista pyrkimyksistä sekä herttaisen sinisilmäisestä lapsenuskosta huolimatta treenit Pullan kanssa jättävät asioita toivomisen varaan. Pulla liikkuu mielellään, on kiltti, nöyrä ja eteenpäinpyrkivä, mutta auttamattoman yksinkertainen sielu, herkästi omiin maailmoihinsa uppoava tai ulkoisten ärsykkeiden vuoksi kaiken muun unohtava hömelö. Eikä raukkariepu oikein kapasiteetillakaan loista. Kilttihän tämä on, ja niin ihana anteeksiantavainen ja ymmärtäväinen tumpelointakin ratsastajaa kohtaan, että aivan itkettää. Pullan keskittymiskyky on kuitenkin häilyvää sorttia ja ymmärrys rajallista, joten pahimpina päivinä saman askeleen saa ratsastaa (eikä edes hirveästi kärjistettynä) viiteen kertaan, samaa tehtävää hinkuttaa ties kuinka kauan, että jokin alkeellinen öljykynttilä syttyy Pullan korvien välissä. Tamma lähtee kyllä iloisen pirteänä tekemään kaikkea siltä pyydettyä, vaikka unohtaakin puolet kaikessa innostuksessaan. Pulla ei kuitenkaan kuumu tai kaahaa, eikä koskaan, ikinä, pukittele, pure kuolainta tai tee muutakaan sellaista.

Nippa nappa helppo B/90cm tasolla kilpaileva Pulla on ehdottomasti enemmän esteratsu. Koulupuolella tamman ymmärrys ja kapasiteetti kohtaavat vähän heikommanlaisesti, eikä ole kerta eikä kymmeneskään, kun Pulla-raasu on seonnut askelkuvioihinsa ja ilmeisesti unohtanut, montako jalkaa sillä taas olikaan. (Joskus sitä tulee pohtineeksi, minkä tällin tammarukka onkaan varsana päähänsä saanut.) Mutta Pulla yrittää, keskittyessään niin tuimana ja kieli keskellä suuta, huonosti voidellut hammasrattaat kuuluvasti rutisten. Jos ei muuta, niin pikkuraudikon askeleet ovat tasaisen pehmeät ja mukavat, aika ilmavat ja joustavat, kaiken kaikkiaan oikeinkin hyvät. 90cm radoilla Pullan ehdoton heikkous on ymmärryksen puute. Otsatukkapeippomme ei ymmärrä kieltää, ei tiedä yhtään mistä pitäisi ponnistaa, eikä kyllä tajua paljoa muutakaan. Paitsi sen, miten kivaa hyppääminen on! Pullan hypyt ovat todella tasapainoisia, pyöreitä ja pehmeitä, jalkatekniikkakin on hyvä. Tekniikkansa sekä helpon, säädeltävän laukkansa ja hyvän työasenteensa puolesta Pulla olisi täydellinen junnuratsu. Vaan se äly ja sen puute… Puhtaat, siistit radat vaativat taitavan ratsastajan, joka kertoo Pullalla koko ajan ja kahteen kertaan, mitä tehdään ja milloin. Hyvän ratsastajan kanssa Pullan esteradat ovat parhaimmillaan sen näköisiä, ettei uskoisi ratsun olevan sellainen pöljäke kuin se on. Maastossa Pulla ei säiky yhtikäs mitään, muttei kyllä paljoa keskitykään; kaikkialla on niin paljon ääniä, hajuja ja hirveän jännä ihana iso sammaloitunut kivi!! (Jonka Pulla on nähnyt jo ihan liian monta kertaa, mutta minkä näkeminen tuntuu aina piristävän pikkutammaa. Toiset halailevat puita, Pulla rakastaa kiveä.)

Pullaa ei kärsi jättää hetkeksikään yksin käytävälle seisomaan; tamma unohtaa olevansa kiinni, koettaa lähteä jonkin jännä asian perään, ahdistuu, tempoilee vähän sinne ja tänne ja hyvin todennäköisesti löytyy istumasta keskeltä tallikäytävää ketjut niin kiristyneinä, että tekee ihan pahaa katsoa. Muutenkin Pullan kanssa kannattaa olla ripeä, näin keskittymiskyvytön hevonen tylsistyy helposti ja maistelee ketjut, hoitajan hiukset, kohnii taskut (ja syö niistä kaiken – KAIKEN), repii loimea päältään… Pulla kyllä pitää harjaushetkistä sekä rapsutuksista samaten kuin hellekelien viileistä suihkuista. Hevosen keskittymiskyky vain ei riitä kovin pitkistä hoitohetkistä nauttimiseen. Voitteko kuvitella, että klippaus, kengitys ja muut pitkäkestoisemmat toimenpiteet tekevät välillä vähän tiukkaa, tai ainakin kiristävät ihmisen hermoja. Kaikki vähänkään ripeämmin suoritettavissa oleva sen sijaan sujuu kuin tanssi, iloisen utelias Pulla avaa suunsa ammolleen matolääkettä ja kaikkea muutakin suuhun työnnettävää varten, ei ahdistu neuloista, antaa leikata korvakarvat ja vaikka työntää tähystysletkun sieraimestaan sisälle ilman vastaväitteitä. (Tähystys itsessään toki tuntuu ikävältä, mutta eihän Pulla sellaista mieti tai ymmärrä siinä kohtaa, kun tähystintä tuupataan kohti sierainta.)
Joskus tuntuu, että aikuisen hevosen sijasta narun toisessa päässä on maitovarsa, jolle koko maailma on suuri seikkailu, jokainen asia uusi ja jännittävä, ja… no, itse asiassa Pullalle kaikki on uutta ja jännittävää ja koko elämä yksi suuri seikkailu, joten mielikuva kevätvarsasta on aika lähellä. Pulla harvemmin uistaa kävellä, ainakaan sinne minne haluttaisiin, vaan pikkuhevonen koettaa ravailla omille tutkimusretkilleen ainakin viidesti tallin ja tarhan välillä. Se on vain kestettävä, Pulla ei muuksi ole muuttunut näiden vuosien aikana ja tuskin muuttuukaan.

Matkustaminen on Pullasta niin kiva, jännittävä seikkailu, että tamma suorastaan juoksee lastaussillat ylös. Ihan sama miten sitä pidättelee ja komentaa, niin Pulla syöksyy kyytiin kuin Nato-ohjus. Hieman matkakohdetta jännittävä Pulla usein unohtaa syödä reissussa eikä välttämättä malta juodakaan kuin melassivettä, jos sitäkään, ellei melassiastiaa tuuppaa suoraan juontietäisyydelle. Muiden hevosten mielestä Pulla tuntuu olevan todella rasittava matkakumppani; ainakin kaikki hevosemme ovat hyvin väsyneen oloisia lyhyidenkin matkojen jälkeen, jos niiden matkaseurana on ollut intoa puhkuva Pulla. Mutta uusissa ympyröissä se vasta jännittävää onkin! Käsihevosalueella häntä viidentenä jalkana viipottava, koko ajan hörisevä ja hirnuva Pulla voisi olla hirvittävän söpö, sympaattinen ja huvittava, jos se ei olisi oma hevonen ja sen käytös julmetun noloa. Sama iloinen viipotus jatkuu verryttelyissä ja radalla, eikä Pullan ratsastaminen avuille ja kuulolle ole puoliksikaan niin simppeli juttu kuin kotona. Tammalla on yksinkertaisesti liian jännää! Ja siltikin tämän kanssa kilpaillaan sillä… tuota… loppuviimeksi Pullan hyväntuulisuus on tarttuvaa laatua? On on?

© Lissu T.

Suku

i. Murhamysteeri
evm
sh, prt, 155cm
ii. Kuolematon
evm
sh, tprt, 153cm
iii. Tyhmänrohkea
evm
sh, trt, 156cm
iie. Heikunkeikun
evm
sph, prt, 147cm
ie. Tähdetär
evm
sh, vrt, 157cm
iei. Kinnusen Väinö
evm
sh, rt, 150cm
iee. Pirskeen Bella
evm
sh, vrt, 149cm
e. Usvaharha
evm
sh, vprt, 149cm
ei. Harhaanjohdettu
evm
sh, prt, 150cm
eii. Johtaja
evm
sh, vprt, 152cm
eie. Mangustiina
evm
sh, prn, 154cm
ee. Rillutellen
evm
sph, vrt, 144cm
eei. Demokraatti
evm
sph, vrt, 142cm
eee. Hirviömorsian
evm
sh, vrn, 149cm

Jälkeläiset

Sukupuoli Syntynyt Nimi Isä Omistaja
- 00.00.0000 - - VRL-00000

Sijoitukset

ERJ (12kpl)
00.00.0000 - kutsu - Luokk A - 0/00
22.03.2020 - kutsu - 90cm - 6/50
13.03.2020 - kutsu - 90cm - 4/50
03.03.2020 - kutsu - 90cm - 7/50
16.02.2020 - kutsu - 90cm - 5/30
16.10.2019 - kutsu - 90cm - 7/50
25.06.2019 - kutsu - 90cm - 5/40
24.06.2019 - kutsu - 90cm - 3/40
17.06.2019 - kutsu - 90cm - 4/40
11.06.2019 - kutsu - 90cm - 2/40
05.06.2019 - kutsu - 90cm - 5/40
16.04.2019 - kutsu - 90cm - 1/40
14.04.2019 - kutsu - 90cm - 4/40



31.05.2019 - vsr-cup - 90cm - 5/62
Näyttelyt
11.11.2019 - NJ - irtoSERT
31.07.2019 - VSR-Rotunäyttelyt - aikuiset tammat - III-palkinto

Valmennukset & Päiväkirja

Kengityspäivä (kirjoittanut R.)
Kengitys vuorossa oli pikkuinen suomenhevostamma Pulla, joka ei ollut huhujen mukaan kengittäjien suosikki. Valmisteluja tamma seurasi korvat hörössä ja samalla rouskutti heiniä. Tavaroiden kantamisessa ei kauaa mennyt ja käytävälle tamma tuli rauhallisin mielin. Kauaa ei mennyt sirkuksen aloittamiseen, kun Pulla tahtoi seilailla käytävää puolelta toiselle korvat niskassa kiinni. Jalkojen nostamisessa sai hetken aikaa keskustella, mutta kaikki oli pakko tarkastaa. Halusi tamma sitä tai ei.

Vuolun aikana Pulla tahtoi vetää jalan pois kädestä ja seilata toiselle puolelle käytävää. Turhautuneena pyysin ohimenevää tallityttöä pitämään Pullaa hetken aikaa päitsistä kiinni. Vuolu sujui huomattavasti paremmin, kun tamma lopetti steppailun hetkeksi aikaa eikä pahoinpidellyt käytävän piuhoja tai omaa hupparin helmaa. “Kiitos”, hymähdin ja seuraavaksi oli kenkien sovittaminen ja muotoilu. Kuumakiinnityksellä menisi varmaan helpoiten, koska tamman kanssa muuten menisi kengät aivan vinoon. Sopivat kengät löytyivät tuhansien joukosta ja muotoilun pauke sai Pullan hieman hermostumaan. Uteliaana tamma kurkki, mutta samalla kolina sai neidin steppaamaan puolelta toiselle. Ensimmäinen kenkä meni kuumennus keinolla helposti jalkaan ja naulauksen aikana kesti seistä paikoillaan. Kolmen muun koiven kanssa sai hitusen taistella ja hetken pelkäsin saavani hampaista, kun Pulla nappasi hupparin hupusta kiinni. Viimeistelynä oli kääntää kärjet ja katsoa miten neiti malttamaton kävelee uusien kenkien kanssa. Ainakin toistaiseksi kaikki näytti hyvältä. Nyt toivotaan, että kengät pysyvät jalassa.

Lainaratsuna keskiaikanäytöksessä (kirjoittanut R.)
Näytös oli alkamassa ja Enna odotteli katsomossa innokkaana. “Miltä vaikuttaa?”, hänen ystävättärensä kysyi hymy huulilla. “Voitko uskoa, että Pullalle on puettu tuollaiset vermeet päälle?”, Enna virnuili ja katsoi ohimenevää friisiläisratsukkoa. Mustalla orilla oli päällä loimi ja kiiltävät haarniskat. “Mihin olet ryhtynyt? Miksi Pulla on edes keskiaikanäytöksessä?”, ystävätär oli nyt enemmän hämmentynyt. Pulla ei ollut meinaan tallin kaunein ruusu, mutta kyllä se perunakin kukkii. “He tarvitsi lainaratsua. Ritarin, oliko hän nyt Jaran, ratsu sairastui ja meillä ei ollut muita vapaana”, Enna kertoi pieni punastus poskilla. “Vai niin.. Katso sieltä se tamma tulee!”, ystävätär hyppäsi pystyyn tähyilemään miltä heidän suomenhevostamma näyttää kiiltävissä haarniskoissa.

Nuori mies ratsasti tamman lumen peittävälle areenalle reippaassa laukassa. “Se jopa pysyy pystyssä!”, nainen riemuitsi, mutta Enna huokaisi syvään. “Ole nyt hiljaa ja keskity näytökseen”, Enna seurasi kuin haukka ratsunsa etenemistä. Nainen pähkäili mitä hänen hevosille oli laitettu iltarehujen sekaan, kun suostui liikkumaan kootussa muodossa. Ritari ohjasi tamman kentän toiseen päätyyn ja aseenkantaja ojensin ritarille pitkän peitsen. Heitä vastassa oli friisiläisratsukko ja hetken hiljaisuuden jälkeen ratsukot lähtivät laukkaamaan toisia kohti. Peitset osuivat kilpiä vasten ja rautias suomenhevostamma ei näyttänyt ymmärtävän mitä ympärillä oikein tapahtui. Tamma laukkasi eteenpäin korvat luimussa ritarin käskystä ja tiputti ravin kautta käyntiin. “Ohoo vau, mikäs tämä laji olikaan?”, ystävä oli liikuttunut tamman suorituksesta. “Öö, olisiko keskiaikaisia lajeja?”, Enna vastasi ja seurasi ratsukoiden valmistautumista seuraavalle kierrokselle.

Viimeisen ryntäyksen jälkeen tuomari alkoi laskea pisteitä. Ritari käveli tamman kanssa kenttää ympäri odottaen luokan tuloksia. “Ja voittaja on sir Jaran ratsulla Surusurmaaja!”, kuului kuulutus ja Pulla ampaisi täyteen laukkaan. Aplodien saattelemana ritari riisui kypärän ja hymyili leveästi yleisölle. “En olisi uskonut, mutta onpa komea kaveri”, ystävä alkoi selkeästi haaveilla omasta ritarista. “Miesten laji ja oikein yllättävä suoritus”, Enna nousi ylös ja halusi mennä onnittelemaan ritariaan sekä antamaan rapsutukset tammalle.

ulkoasun © VRL-05175      virtuaalitalli | virtuaalihevonen      taustakuvan © pexels.com      otsikkokuvan © Narien Vapaat