Pähkinän Korpisoturi
KTK-II, KRJ-II, SV-II

"Meidän kasvatista Rosvokotkasta kasvoi hieno ja monipuolinen, oikeastaan kaikin tavoin oikea malliyksilö. Ihaillen seurasin sivusta sen kasvamista ja menestymistä ja pikkuhiljaa päähäni piirtyi ajatus saada siitä varsa itselleni mieluummin kuin suoraan oristani Korpikotkasta. Vaikka Korpikotkakin on hieno yksilö, oli sen varsa kuitenkin ylitse muiden. Tutkiskelin muiden suomenhevostallien tammatarjontaa, josko löytyisi se täydellinen emä täydelliselle varsalle. Hiivurista ei vielä löytynyt yhtäkään Pähkinälaakson kasvattia ja nopeasti iskinkin silmäni Kaihon Haudanhiljaiseen. Kaunis, hyvärakenteinen suomenhevostamma vastasi täysin odotuksiani ja pian varsa laitettiinkin aluille. Tätä varsaa odotettiin kuin kuuta nousevaa ja ehkä pieni pelkokin nousi siitä, jos näin kovasti odotettu varsa tuottaisikin pettymyksen. Olinko asettanut riman liian korkealle, pystyisikö kulomusta orivarsa täyttämään ne suuret saappaat, jotka olin sille antanut?"

Luonnekuvaus

Joskus kaikki vain kolahtaa paikoilleen ja saa täysin sitä, mitä tilaa. Pitkän odotuksen ajan ehdin maalailla mielessäni kuvia mustasta orivarsasta, joka saisi nimekseen Pähkinän Korpisoturi. Kun Svante laittoi whatsappiin kuvan mustasta, tukevasta orivarsasta, olin kuin puulla päähän lyöty. Sehän oli juuri se varsa, joka oli pyörinyt haaveunissani edeltävät kuukaudet. Ajan kuluessa ja varsan kasvaessa myös luonnekin tuntui olevan just eikä melkein priimaa. Pähkinän Korpisoturin lempeä, hyväksyvä katse ja pörröinen otsatukka tekivät kokonaisuudesta vain entistä täydellisemmän. Sulon kanssa ei ole missään vaiheessa tarvinnut käydä minkäänlaisia tahtojen taisteluita, ori tuntuu lukevan ajatuksiani yhtä selkeästi kuin minä sen. Voiko sielunkumppani löytyä sittenkin hevosesta, eikä kaksilahkeisesta?

Ei ole sellaista tilannetta, jossa Sulo ei käyttäytyisi viimeisen päälle kunnollisesti. Se pitää jokaista ihmistä korkeassa arvossa, eikä lähde inttämään vastaan missään tilanteessa. Ori toimii kuin ihmisen mieli. Otat kaviokoukun harjapakista, se nostaa jo ensimmäisen kavion ilmaan. Otat suitset naulasta, ori laskee päätään ja avaa suunsa kuolaimia varten. Olen monesti miettinyt, miten voikaan joku ori olla näin helppo. Onko tämä edelleen vain sitä haaveunta, josta herään ja saan eteeni tulisen jääräpään, jonka kanssa mikään ei suju? Sulo kulkee taluttaessa rennosti vieressä, kiirehtimättä ja niin leppoisasti, että alahuuli usein roikkuu. Ei se oikeastaan ole tammojenkaan perään, kiimassa oleville se saattaa höristä poikamaisesti, mutta muuten se keskittyy mielestään tärkeimpään, eli ihmisen tottelemiseen ja hyvään suorittamiseen.

Ratsuna Sulo on tietysti vailla vertaa. Se on ketterä, tarvittaessa hyvinkin nopea, hienoliikkeinen yksilö, joka suorittaa aina 100 prosenttisesti, eikä yhtään vähempää. Ei ratsastajan tarvitse kuin ajatella seuraavaa liikettä, kun ori alkaa jo suorittaa. Tämän kanssa yhteistyö onkin hyvin sulavaa ja sitä pystyy ratsastamaan hyvin pienin elein, mikä saa suorituksesta vielä harmonisemman näköistä. Enkä todellakaan ylistä tätä oria turhaan tai liikaa, sillä Sulon kanssa kaikki vain sujuu niin mutkattomasti. Sileällä se jaksaa vääntää vaikka tuntikausia samaa tehtävää kyllästymättä. Rata- ja maastoesteillä siltä löytyy intoa, rohkeutta ja vauhtia juuri sopivasti. Ori auttaa ratsastajaa tiukan paikan tullen, eikä ole moksiskaan, jos lähestymiset menevät vähän sinne päin tai jos ratsastaja jää hypyssä vähän jälkeen. Kilpailuissa se käyttäytyy tuttuun tapaan todella hienosti ja suorittaa oikein viimeisen päälle radoilla. Tämän herran kanssa meno on niin saumatonta ja sen kanssa pääsee kokemaan juuri sitä iloa ja onnistumista, mitä jokainen ratsastaja harrastukseltaan kaipaa. Vaikka Sulo onkin kaikin puolin itse täydellisyys, on se kuitenkin hyvin nöyrä, eikä sillä ole noussut lainkaan kusi hattuun.

Kilpailukalenteri

KRJ (40 sijoitusta)

ERJ (40 sijoitusta)

KERJ (40 sijoitusta)