Kurjen Mehtäkurki
KTK-II, SV-I

"Kyllä oli Enna ihmeissään meijän suunnitelmasta. Yhtään mitään ei Ainon kanssa hiiskuttu, että sydämeni halajaa takaisin hevosen selkään. Eikä sekään riittänyt, halusin omistaa hevosen. Tässä Hiivurissa kun on aikansa pyörinyt, on tämä meidän kansallisaarteemme tehnyt vielä syvemmän vaikutuksen vanhaan herraan, vaikka ainahan olen rotua suuressa arvossa pitänyt. Koskaan en kuitenkaan ollut suomenhevosta omistanut. Pakkohan se oli vielä näin vanhoilla päivillä kokea, eikä Enna varmaan olisi muuta rotua talliinsa päästänytkään. Olihan Enna alkuun vähän loukkaantunut, kun olin puhunut tästä ensin Ainon kanssa, mutta leppyi kyllä lopulta, koska hän sai vaikuttaa varsan emän valintaan. Isänhän valitsin sillä samalla hetkellä, kun kerroin Ennalle hommaavani varsan. Voi pojat, se oli kyllä melkoinen kotireissu Kurjenpesästä takaisin Hiivuriin, kun olin vain hetkeä aiemmin suunnitelmani paljastanut. "

"Kenttähevonen sen oli oltava, vaikka itse en enää kilpailisi tai edes treenaisi. Mutta eihän entinen kenttäratsastaja voi muuta peliä omistaakaan. Varsalle valikoitui kyllä niin hienot vanhemmat ja luotto oli kova siihen, että saan mitä mainioimman kaverin itselleni. Oma hevosystävä, pitkästä aikaa. Ja kyllä sitä ystävää sitten odotettiinkin. Kun suunnitelma oli valmis, odoteltiin kiimaa. Ja sitten tuli astutuksenkin aika, vihdoin. Ensimmäisestä astutuksesta Kurre jäi valitettavasti tyhjäksi, mutta toisella yrittämällä sitten tärppäsi. Kaikki sujui paremmin kuin hyvin koko tiineyden ajan. Helmikuussa, ystävänpäivänä, sain Ainolta puhelun. Varsani oli syntynyt. Ryhdikäs oripoikahan sieltä tuli. Ennan kanssa ajeltiin pikimmiten katsomaan pientä toveriani, joka paljastui kyllä saman tien semmoiseksi kullannupuksi ettei toista! Varsa sai kasvaa vuotiaaksi asti Kurjenpesässä Ainon hellässä huomassa. Siitä eteenpäin homma olikin sitten meikäläisen vastuulla, ja totta kai Enna olisi mukana koulutuksessa alkuajoista asti."

Luonnekuvaus

Minun Keijostani kasvoi sellainen kultapoika, että oksat pois! Meillä synkkasi heti alkuunsa, meni jutut niin yksiin ja pienenä varsanakin se toimi kuin olisi ajatukseni lukenut. Vaikka nuorena sillä toki oli nuoruuden tuomat velmuilut usein mielessään, oli se kuitenkin kuuliainen ja ihmisystävällinen ensimmäisistä päivistä lähtien. Ei Ainonkaan tarvinnut varsan ensimmäisen elinvuoden aikana juurikaan painia tai yöuniaan menettää tämän kanssa, vaan kaikki sujui niin näppärästi. Sama soljuvuus jatkui, kun haimme Keijon Hiivuriin ja aloimme ajo-opettaa sitä. Heti työskentelyn alkaessa kävi selväksi, että tämä hevonen on nopea ja halukas oppimaan uutta, viihtyy työnteossa ihmisen kanssa ja kirsikkana kakun päällä on vielä niin seurallinenkin, että sen kanssa viihtyy kyllä vaikka koko päivän. Ja niin minä kyllä usein viihdynkin ja eläkkeellä on onneksi hurjasti aikaa touhuta orin kanssa. Meillä on tapana nyökätä toisillemme ystävällinen tervehdys, minkä jälkeen kaappaan Keijon kainaloon ja rapsutan nyrkillä otsasta. Siitä Keijo nauttii, ja huomiosta ja rapsutuksista muutenkin. Aina se tulee vastaan, jos joku tulee tarhan portille sitä hakemaan. Ja kulkee muuten nätisti vierelläkin, ei yhtään hössötä eikä tössötä mihinkään suuntaan. Saa vaikka tammalauma kulkea ohitse, eikä Keijo tee muuta kuin ihaile hiiren hiljaa neitojen kauneutta. Hieno poikahan Keijo on, mikä herrasmies!

Ei Keijoa ole tarvinnut koulia fiksuksi, se on sitä ollut aina. Kovasti sillä on silmää sille, mitä siltä halutaan, eikä useinkaan tarvitse pyytää, kun Keijo hoitaa jo homman kotiin. Kengittäessä ollaan nätisti, eläinlääkärikin saa sorkkia miten haluaa, eikä tämä oripoika pistä pahakseen. Rapsutukset kelpaavat aina, ja ai että kun harjaaminen on mukavaa hommaa. Kaikki toimenpiteet sujuvat kyllä niin näppärästi, etten usko kenenkään olevan pahoillaan siitä, jos saa Keijon hoitamisen kontolleen. Poika kulkee koppiinkin niin kivasti, ja isoihin autoihinkin, mikä helpottaa kisa- ja valmennusreissuja huomattavasti. Kulkee niin yksin kuin seurassa, ei stressaa matkustamista tai vieraita paikkoja. Letkeä suomalaismies, niin kuin omistajansakin.

Keijohan on tosissaan ajo-opetettu ja aika ahkeraan käydäänkin ajelemassa. Se on kummallekin mukavan rentoa puuhaa, mutta se onkin sitten vaan sellaista hyvän mielen hömpöttelyä. Oikeastihan Keijo on osaava kenttäratsu, juuri sellaista toivoinkin varsasta haaveillessani. Etenkin isältään se on perinyt paljon; Keijo on kunnon työmyyrä, tykkää tehdä ja osaakin tehdä, mutta ei kuitenkaan automaattisesti suorita parhaan osaamisensa mukaan, vaan odottaa, että ratsastaja osaa pyytää oikeita asioita. Vähän on Keijolla matalat liikkeet, ihan kivat kuitenkin ja mukavat istua, pysyy tällainen eläkeläinenkin helposti kyydissä (vaikka osaanhan minä ratsastaa, ei siinä, ei sitä vanhana kuitenkaan enää samaan malliin jaksa). Herkkä se on avuille ja omaa moottoria löytyy juuri sopivasti. Se on tasaisen hyvä niin koulu- kuin esteradoillakin. Keijolla on hyvä hyppytekniikka; se hyppää tasaisesti, voimakkaasti, eikä sukeltele. Ketterä ja notkea ori taipuu tiukkoihinkin uusintaratoihin ja maastoesteillä taas sen pelottomuudesta ja varmuudesta on hyötyä. Vallan mainio kenttäratsu, ei voi muuta sanoa. Koulutreeneissä Keijo jaksaa vääntää väkertää ja hioa pikkuisia yksityiskohtia vaikka maailman ääriin. Jos ratsastaja ei kyllästy, ei kyllästy ratsukaan.

Tykästyin ihan hirveän paljon Keijon isään, Kaukoon, ja olen onnellinen siitä, että hevosestani tuli hyvin samankaltainen. Kaikin puolin Keijohan on siis kovin rentoa seuraa, juuri sellainen, josta haaveilin. Sen voi napata kainaloon ja lähteä sienestämään, se viihtyy terassin reunalla ruohoa syöden narun päässä minun nauttiessa päiväkahvejani. Sillä voi hömpötellä kevyesti maastossa vanhan omistajansa nauttiessa maisemista. Keijo menee mielellään järveen, ja vaikka jäisikin sinne polskimaan koko päiväksi. Maastoesteillä ei siis vesiesteetkään tuota hankaluuksia, päinvastoin tämä ori oikein imee niille. Keijolla voi ajaa, rekeäkin se on vetänyt. Ajattelipa Otto kokeilevansa hiihtoratsastustakin, enkä usko, että Keijo on millänsäkään. Keijo tykkää puuhata ihmisten kanssa, eikä ole niin väliä mitä tehdään, kunhan tehdään yhdessä. Kyllä voisin sanoa, että elämäni paras idea on minun rakas Keijoni.

Kilpailukalenteri

KERJ (40 sijoitusta)