Kurjen Iltaviihde
KTK-I, SV-I, KV-I

Vintiö ja Mutru olivat (ja ovat toki edelleen) suorastaan kutkuttava yhdistelmä. Lupaava nuori ori ja jo kilpa- ja jälkeläisnäyttöjä antanut vanhempi tamma. Molemmilla takanaan erinomainen suku. Kumpikin korrektirakenteisia, erityisesti Mutru kunnostautui rakenteen saralla. Molemmilla luonteessa omat sanomisensa, mutta fiksuja, täysipäisiä, käsiteltäviä ja ratsastettavia hevosia molemmat. Toivon yhdistelmän täydentävän, tasapainottavan, kompensoivan ja ties mitä vielä, toisiaan. Vahvistavan hyviä ominaisuuksia sekä siloittelevan niitä rakenteen sekä luonteen osasia, joissa oli jotain siloteltavaa.

Mutru tiinehtyi kerrasta, eikä kantoaikana ilmennyt mitään erikoista. Kaikki sujui kuin oppikirjasta, varsominenkin sattui täsmälleen lasketulle päivälle. Mutrun kolmas varsa paljastui rautiaaksi oriksi, hyvin määrätietoiseksi sellaiseksi. Ainakin tulokas pyrki kovin päättäväisesti honteloille koivilleen, vaikkei vielä oikein tiennytkään, miten ne toimivat. Muutaman yrityksen ja erehdyksen, sekä emän hellän huolenpidon ja hörinän kannustamana, pikkuherra pääsi hivenen tutiseville jaloilleen sekä nisää etsimään. Kaikki sujui kuten kuuluikin, saatoin hetkeksi huokaista helpotuksesta. Vielä piti jännittää varsapiki sun muut, mitkä tässä kohti saattoivat mennä pieleen.

Mikään ei, onneksi, mennyt pieleen. Eikä mennyt tulevinakaan viikkoina, nuoren suomenhevosen tutustuessa maailmaan. Tai ainakin Kurjenpesän laitumeen sekä aitojen takaa töllöttäviin lajitovereihinsa. Kun jalat kantoivat, varsa porhalsi muiden kesävarsojen kanssa pitkin laidunta sellaista vauhtia, ettei mitään rajaa! Mutru ei paljoa poikansa perään huudellut, katsoi kyllä perään, huolehti ja tapakasvatti, muttei huolestunut saman tien jälkikasvunsa kadottua näkyvistä. Taisipa tamma ottaa nämä vapaahetken ihan levon kannalta. Kokeneen emätamman rentoutta.
Nimekseen ori sai Kurjen Iltaviihde. Uskallan tällä kokemuksella sanoa, että tässä on todella komean ja hienoliikkeisen hevosen aihio!

Luonnekuvaus

Pohjattoman uteliaana sieluna Iltaviihde muistuttaa vähän Ulla Taalasmaata. Itse asiassa ori on juuri yhtä osallistuva tapaus kuin rouva Taalasmaa, eikä kukaan kyllä pyydä herra hevostakaan osallistumaan. Se osallistuu silti. Nuorenakin, orilaidunkesinään, Tikan oli pakko mennä härppimään väliin muiden orien keskinäisiin kinoihin ja leikkeihin, vaikka sitten pidemmän matkan päästä paikalle laukaten. Ikä on tehnyt sentään jotain, eikä raudikko enää tee uukkareita ihan joka rasahduksen takia voidakseen osallistua tapahtumaan X muutenkin kuin juoruja kuunnellen. Hurjan utelias sekä osallistuva tämä on kuitenkin edelleen, energinen ja sosiaalinen. Sekä hillittömän hienoliikkeinen, ryhdikäs ja lupaava ratsuhevonen!

Tikka hyppääkin ihan hyvin, sillä on mukavan pyöreät hypyt, kaikin puolin kelpo tekniikka ja kapasiteettiakin enemmän kuin se 60cm. Kouluhevonen tämä kuitenkin on, ehdottomasti. Upeat liikkeet tahdista tasapainoon, takaosan työntöön, elastisuuteen ja askelpituuteen ja ties mihin – yksikään kehu tai ylisana ei mene hukkaan Tikan liikkeitä kuvaillessa! Raudikko on nöyrä, kuuliainen, eteenpäinpyrkivä ja yhteistyöhaluinen hevonen, mielellään totista koulutreeniä sekä rentoja maastoretkiä hölkkäilevä rehti suomenhevonen. Sen verran herkkä tämä on, että kova tai sahaava käsi aiheuttaa heti kiemurtelua, peruuttamista ja jalan polkemista, eikä Tikka muutenkaan perusta aloittelijoiden kanssa treenaamisesta (paitsi talutusratsuna se tuntuu viihtyvän). Vähänkään jatkokurssilaisia kokeneempien kanssa ori kuitenkin suorittaa hyväntuulisena eikä ota heti ensimmäisestä tai toisestakaan virheestä nokkiinsa, vaikkei jatkuvia erheitä sulatakaan.
Nuorempana Tikan suurin ongelma oli häilyvä keskittymiskyky; uteliaisuus otti helposti vallan, mikäli jossain tapahtui jotain perus temponlisäystä kiinnostavampaa. Nykyäänkin orin korvat kyllä kääntyilevät äänten perässä ja jos jotain oikein jännittävää tuntuu olevan tekeillä, herra kyllä kääntyy katsomaan tai ainakin hidastaa tahtiaan, ettei jännyys mene ihan kokonaan ohitse. Tikan keskittymiskyky on kuitenkin parantunut hurjasti, ihminen sekä työtehtävät ovat nykyään prioriteeteissa paljon korkeammalla kuin tarhoissaan hirnuvat kaverit, kottikärryjä työntävä tallityöntekijä tai aidantolpan päälle istahtanut tallikissa.
Ikä ja kokemus ovat tehneet raudikosta tasaisen varman suorittajan. Kaikki liikkeet sujuvat juuri niin helpon, kevyen oloisesti kuin kokeneella ja asiansa osaavalla hevosella parhaimmillaan sujuvat. Avuista tarkka ori on itsekin tarkka ja täsmällinen, se reagoi täsmälleen avut saatuaan eikä puolikkaan askeleen viiveellä. Paitsi, jos harvinainen Erikoisjännyys vie huomion, mutta sehän on toki ymmärrettävä poikkeustilanne. Ainakin Tikan itsensä mielestä.

Käsiteltäessä orin ullataalasmainen utelias osallistuminen sen sijaan meinaa olla samaa tasoa kuin nuoruusvuosina. Tikka ihan varmasti haistaisi ja vähän maistaisi kaikkea, jos vain saisi, tunkisi muiden karsinoihin ja tarhoihin (taluttaessa todella tarkkana, ettei ori livahda omille teilleen tai tunge turpaansa sinne, minne se ei kuulu!!), hyvä ettei istahda kottikärryihin, jos pääsee tarpeeksi lähelle. Trailereihin ja rekkoihin sekä vähän kaikkiin muihinkin kulkuneuvoihin Tikka kävelee turhankin reippaasti, kerran se meinasi kivuta kengittäjän pakettiautoon. Tämän kaverin kanssa saa olla silmät selässä!
Ilkeäksi Tikkaa ei kuitenkaan voi kutsua. Se on hyvin kiltti, seurallinen ja vähän höpsökin hevonen, sellainen pojanviikarimainen Peter Pan, joka ei sitten ihan kasvanut aikuiseksi (vaikka töitä tehdessään siltä vaikuttaakin). Mikään hoitotoimenpide, rokotus, raspaus, kengitys, madotus ja mitä näitä nyt on, ei onneksi tuota ongelmia, raudikko on ennemmin hurjan kiinnostunut sekä ylitsepursuavan innokas saadessaan osallistua! Onhan se matolääkkeen nielaiseminen sekä jalkojen nostaminen kavioiden puhdistusta tai kengitystä varten toki hirvittävän avuliasta, eipähän tarvitse pakottaa.

Matkustaminen on tietenkin huippuhauskaa, koska jokainen matkakumppani (jos sellainen sattuu olemaan) on vähän erilainen, ja mikä tärkeinpä, määränpää on jännä asia! Siellä, missä se "siellä" sitten onkaan, on aina jotakin raudikkoa kutkuttavaa tutkittavaa. Niin tutuilla kisapaikoilla ja klinikan tiloissa kuin aivan uusissa ympyröissä. Nuorempana ori oli miltei raskas ylitsepursuavan intonsa sekä uteliaisuutensa kanssa, se ei aina malttanut seistä paikoillaan tai keskittyä ihmiseen korvien, pään ja välillä koko hevosen pyöriessä kuin moottorivikainen karuselli. Onneksi ikä tasoitti, ja toisinaan joku jopa toteaa Tikan esiintymisen olevan arvokkaan oloissa. Näyttelykehässä tai kouluradalla, ehkä, käsihevosalueella meno on taas sitä, että silmät saa olla selässäkin tai ori onnistuu livahtamaan naapurin hevosrekkaan moikkaamaan uusia kavereita.

Kilpailukalenteri

KRJ (40 sijoitusta)