Karhunturjake
Ch, KTK-II, SLA-II, ERJ-I


© VV

Kutsumanimi: Pate Rekisterinumero: VH18-018-1646
Syntymäaika: 29.03.2018, 19-vuotias Kasvattaja: Risto Eerola
Rotu: Suomenhevonen Omistaja: enna (VRL-14704)
Sukupuoli: Ori Painotus: Esteratsastus
Väri & Säkä: Punarautias, 169cm Koulutustaso: Helppo B, 110cm
Esteratsastusjaoksen laatuarvostelu 31.07.2020, 7 + 40 + 20 + 20 + 14,5 = 101,5p. ERJ-I
Champion-arvonimi myönnetty 27.7.2020
Suomenhevosten laatuarvostelu 20.07.2020, 13 + 19 + 22 + 23 + 9 = 86p. SLA-II
Suomenhevosten kantakirjaustilaisuus 20.11.2018, 18 + 18 + 18 + 18 = 72p. KTK-II

Luonnekuvaus

Moni luulee Paten nähdessään, että se on vanha ruuna, eikä ori. Se on niin leppoisa "kaikki käy"-tyyppi, joka ei edes tammojen seurasa korviaan letkauta. Herra on kaikkien kaveri, jota pystyy jopa tarhaamaan muiden kanssa. Se ei pomota eikä tappele, muttei myöskään anna muiden hyppiä silmille. Ihmisten seuraa rakastava nallekarhu viihtyisi rapsuteltavana vaikka koko päivän. Se hörisee aina tutun ihmisen nähdessään ja odottaa usein portilla rapsutuksien toivossa. Taluttaessa hidas haahuilija saattaa välillä törmätä taluttajaansa tai astua varpaille, kun se katselee taivaisiin ja kävelee miten sattuu. Se usein kyllä itsekin säikähtää törmäyksessä niin, että skarppaa loppumatkan ja keskittyy mihin kulkee. Kiltti ori tykkää myös välillä tunkea päätä taluttajan kainaloon tai kulkea vähän perässä ja lepuuttaa turpaaa ihmisen harteilla. Vaikka Pate tuleekin hyvin toimeen muiden hevosten kanssa, se ei kuitenkaan ole riippuvainen toisista hevosista, vaan pystyy jäämään yksin tarhaan tai lähtemään ilman hevoskaveria maastoon.

Hoitotoimenpiteet, varsinkin harjaus, tuppaa venymään Paten kanssa pitkiksi silittelytuokioiksi, kun jatkuvasti huomionkipeä ori kerjää rapsutuksia ja hellyydenosoituksia koko ajan. Se käyttäytyy todella nätisti aina, oli kyse sitten jokapäiväisestä harjailusta, kengityksestä tai eläinlääkärin toimenpiteistä. Kaikki huomio on hyvää huomiota, on Paten motto, joka pitää jopa rokottamista hyvänä juttuna, koska siihen liittyy ihmisen kosketus. Satuloidessa ori joskus kiukuttelee, kun on vyötä laittaessa niin herkkä. Kunhan muistaa olla rauhallinen ja laittaa vyön varovasti kiinni, sujuu tämäkin homma ongelmitta.

Ratsuna Patella on erilaisia puolia, riippuen lajista mitä mennään. Sileällä ratsastaessa ori on varsinkin alkuun todella tahmea ja hitaasti lämpenevä ja se vaatii pitkän alkuverkan toimiakseen edes kohtalaisesti. Vertyessään se suorittaa kyllä vaaditut tehtävät ihan hyvin ja liikettäkin löytyisi, mutta motivaatiota ei. Sileällä meneminen on vain niin tylsää orin mielestä. Pate tarvitseekin ratsastajan, joka jaksaa motivoida sitä tehtäviä vaihtelemalla koko ratsastuksen ajan. Jos jää junnaamaan vain yhtä asiaa koko tunniksi, ei Patea kiinnosta yhtään. Esteillä herra onkin kuin eri hevonen. Se on reipas, omalla moottorilla liikkuva herkkä ratsu, jolta ei vauhtia ja intoa puutu. Jo pelkät puomit tai kavaletit saavat sen innostumaan ja ilmeen virkoamaan. Sillä on erinomainen hyppytekniikka ja ponnua löytyy vaikka muille jakaa. Orille täytyy esteillä antaa omaa rauhaa ja tilaa, sillä jos alkaa itse selässä liikaa säätämään esimerkiksi askelien pituutta, Pate menee ajatuksissaan sekaisin ja saattaa jopa kieltää. Pate ei yleensä pelkää tai jännitä juuri mitään, mutta uusissa paikoissa yhtäkkiset, todella kovat äänet saavat sen säikkymään. Maastoilu on orin mielestä yhtä kivaa kuin esteiden hyppääminen. Välillä vauhtia meinaa löytyä vähän liikaakin, mutta yleensä kuuntelee kyllä pidätteitä hyvin. Kilpailuissa ori käyttäytyy täysin samalla tavalla kuin kotona treenatessa.

Sukutaulu

i. Tonnin Seteli
sh, tprt, 166cm
evm
ii. Vekkuli
sh, rt, 158cm
evm
iii. Vinsentti
sh, trt, 154cm
evm
iie. T.R. Wilhelmiina
sh, vrn, 150cm
evm
ie. Manalan Aurinko
sh, vprt, 156cm
evm
iei. Mauton Poikamies
sh, vkk, 157cm
evm
iee. Kuoleman Iva
sh, prt, 151cm
evm
e. Hirmuriina
sh, prt, 161cm
evm
ei. Villi-Rambo
sh, rn, 162cm
evm
eii. Taika-Touho
sh, trn, 159cm
evm
eie. Kantele
sh, vrt, 152cm
evm
ee. Vaeltajatar
sh, vprt, 160cm
evm
eei. Tittelintuure
sh, vrt, 149cm
evm
eee. Vihoviimeinen
sh, vkk, 155cm
evm

i. Tonnin Seteli. Nimestäkin voi jo päätellä, että se oli suuriegoisen kasvattajan vielä suuriegoisempi ori. "Tonni" oli tummanpunarautias, melko isokokoinen suomenhevosori, joka ei koskaan kyllästynyt mahtailemaan ja esittelemään itseään. Kisaratsuna se olikin mitä mainioin, sillä sen kilpailuvietti ja näyttämisenhalu veivät sen todella pitkälle. Tonni ei ollut mikään helpoin ori käsitellä, sillä se oli voimakas ja iso ja päättäessään jotain teki mitä vain saadakseen sen. Tulinen esteratsu hyppäsi 120cm tasolla lähes aina sijoittuen, voittojakin kertyi kymmeniä. Tonnia käytettiin myös melkoisesti jalostuksessa ja onkin saanut paljon jälkikasvua esteradoille. Ori eli kunnioitettavat 29 vuotta, lopulta se jouduttiin lopettamaan liian kuluneiden hampaiden vuoksi, muuten Tonnin yleiskunto pysyi loppuun asti todella hyvänä.

ii. Rautias suomenhevosori Vekkuli oli kaikin tavoin hyvin klassinen suomenhevonen: liinaharjalla varustettu merkitön rautias omasi vahvan kaulan, rehdin luonteen ja periksiantamattoman asenteen. Se pärjäsi hyvin oikeastaan kaikessa mitä se teki. Koulua sillä kisattiin Helppo A-tasolla ja se hyppäsi jopa 120cm ratoja, startattiin sillä muutamat kenttäkisatkin lähinnä omistajansa iloksi. Vekkulilla oli suuret, lennokkaat liikkeet ja se kulki aina hyvin ryhdikkäästi. Voimakkaasta etupäästä huolimatta se oli hyvin kevyt ratsastaa. Orin kilpailu-ura huipentui suomenhevosten estemestaruuteen sen ollessa 17-vuotias ja siitä Vekkuli jäi ansaitulle eläkkeelle astumaan tammoja ja tekemään rentoja maastolenkkejä niin ratsain kuin kärryjenkin edessä.

ie. Manalan Aurinko oli säpäkkä, siro suomenhevostamma, joka oli erinomainen esteratsu. "Manna" toimi esteillä kuin unelma, ja sillä moni nuori esteratsastajan alku pääsikin hyvin opettelemaan esteratsastuksen saloja. Tamma suoritti sujuvasti 110cm korkuisia ratoja, hypäten mitä vain, mistä vain. Sitä ei huonot lähestymiset tai erikoiset esteet haitanneet, sillä se rakasti hyppäämistä koko sielullaan. Maasta käsitellessä Manna olikin vähän hankalampi tapaus, se tapasi jyrätä taluttaessa ja kiukustuessaan väläytteli hampaitaankin, mutta ratsuna se oli erinomainen. Mannalla kilpailtiin aluetasolla hyvällä menestyksellä vuosia, monen eri ratsastajan toimesta. 20-vuotiaana se otettiin kokonaan pois kilpailukäytöstä nivelrikon takia, tamma siirtyi pihattoon ja teki muutaman varsan. Nivelrikko kuitenkin paheni 4 vuoden eläkkeellä olon jälkeen niin pahasti, että se jouduttiin lopettamaan.

e. Hirmuriinasta ei koskaan tullut hienoa kouluratsua kuin emästään tai huippu esteratsua kuten isästään, mutta oli se silti ihan kiva harrastekaveri. Se ei todellakaan voittanut geenilotossa, mutta luonteeltaan se oli niin nöyrä ja kiltti, myös herkkäkin, että siitä tuli aivan mainio siitostamma. Sillä kilpailtiin Helppo B-tasolla seurakisoissa ja hypättiin 90cm luokkia, eli oli se kuitenkin ihan mukiinmenevä taidoiltaan, vaikkei huipulle päässytkään.

ei. Villi-Rambo, eli "Rambo", oli totisesti villi, vihainen ja haastava esteratsu. Sille ei kovin montaa vapaaehtoista hoitajaa tai ratsastajaa löytynyt, eikä sen kasvattajakaan aina tiennyt mitä sen kanssa tekisi. Rambohan ei mennyt kaupaksi, vaikka kasvattaja vuosia yritti sitä myydä. Muutama ihminen kävi sitä katsomassa, mutta he pelästyivät nopeasti tiehensä. Lopulta kasvattaja luovutti ja alkoi itse ratsukouluttaa oria. Se ei ollut helppo homma, sillä Rambo oli sitä mieltä, että ratsastaja kiipeää selkään vain sen vuoksi, että sen voi lingota alas sieltä. Moni ihmetteli, miksi se pidettiin orina, mutta kasvattaja oli aivan varma siitä, että Rambosta saataisiin vielä hyvä esteratsu ja jalostusori. Vuosien myötä se vähän rauhottui kyllä, mutta helppoa sen kanssa ei koskaan ollut. Se oppi kuitenkin purkamaan aggressionsa hyppäämiseen - ja miten se hyppäsikään! Kotitreeneissä ori hyppäsi jopa 130cm esteitä, kilpailuissa sillä hypättiin pääasiassa 110cm luokkia, koska se oli niin haastava muuten. Yllättäen orin vihaisuus ei periytynyt varsoille ollenkaan ja sille katsottiinkin vain hyvin kilttejä ja rauhallisia tammoja.

ee. Vaaleanpunarautias suomenhevostamma Vaeltajatar oli isokokoinen, näyttävä kouluratsu. Sen kapasiteetti riitti aina Vaativa B-tasolle asti, missä se kilpaili monta vuotta kasvattajansa kanssa. Vaeltajatar oli tosiaan niitä varsoja, joita ei voinut kuvitellakaan myyvänsä, vaikka tarkoitus oli. Sen sijaan tamma vietti koko elämänsä kasvattajansa luona kilpaillen ja myöhemmin siitoskäytössä. Luonteeltaan se oli hyvin tasainen ja rauhallinen, mutta ratsastaessa se osasi olla juuri sopivan vireä. Vaeltajatar eli tasaisen hyvän, menestyksekkään elämän ilman mitään turhaa draamaa. Se pysyi terveenä loppuun asti ja se kuoli vanhuuteen 28-vuotiaana.

Jälkeläiset

sh-t. 04.07.2020 - Hiivurin Kiehtova - i. Viehättävä Amelie - om. VRL-14858
sh-t. 01.05.2020 - Karhurunoja - e. Viehättävä Amelie - om. VRL-13283
sh-o. 03.05.2019 - Karhunpoika - e. Pimeyden Tango - om. VRL-08179

Kilpailukalenteri

ERJ (40 sijoitusta)

20.04.2020 - kutsu - 110cm - 5/50
16.04.2020 - kutsu - 110cm - 6/50
11.04.2020 - kutsu - 110cm - 2/30
10.04.2020 - kutsu - 110cm - 3/30
10.01.2020 - kutsu - 110cm - 2/30
23.10.2019 - kutsu - 110cm - 4/53
07.10.2019 - kutsu - 110cm - 2/50
10.08.2019 - kutsu - 110cm - 4/30
05.08.2019 - kutsu - 110cm - 5/30
11.07.2019 - kutsu - 110cm - 1/40
09.07.2019 - kutsu - 110cm - 4/40
07.07.2019 - kutsu - 110cm - 5/40
28.12.2018 - kutsu - 110cm - 5/30
27.12.2018 - kutsu - 110cm - 3/30
25.12.2018 - kutsu - 110cm - 3/30
13.12.2018 - kutsu - 110cm - 1/30
07.12.2018 - kutsu - 110cm - 4/30
05.12.2018 - kutsu - 110cm - 4/30
05.12.2018 - kutsu - 110cm - 5/30
03.12.2018 - kutsu - 110cm - 5/30
02.12.2018 - kutsu - 110cm - 5/30
25.11.2018 - kutsu - 100cm - 6/50
25.11.2018 - kutsu - 100cm - 3/30
23.11.2018 - kutsu - 100cm - 1/60
22.11.2018 - kutsu - 100cm - 3/60
21.11.2018 - kutsu - 100cm - 2/30
20.11.2018 - kutsu - 100cm - 5/50
18.11.2018 - kutsu - 100cm - 6/50
04.10.2018 - kutsu - 110cm - 4/40
02.10.2018 - kutsu - 110cm - 3/40
29.09.2018 - kutsu - 110cm - 1/40
23.09.2018 - kutsu - 110cm - 6/40
22.09.2018 - kutsu - 110cm - 1/40
21.09.2018 - kutsu - 110cm - 2/40
20.09.2018 - kutsu - 110cm - 3/40
19.09.2018 - kutsu - 110cm - 4/40
19.09.2018 - kutsu - 110cm - 2/40
15.09.2018 - kutsu - 110cm - 6/40
13.09.2018 - kutsu - 110cm - 6/40
11.09.2018 - kutsu - 100cm - 3/30

CUP-sijoitukset

31.05.2020 - kutsu - VSR-cup - 110cm - 5/46
30.04.2020 - kutsu - VSR-cup - 110cm - 6/48
30.11.2019 - kutsu - VSR-cup - 110cm - 3/25

Näyttelyt

21.06.2020 - NJ - Tuom. Vibaja - irtoSERT
02.05.2020 - NJ - Tuom. Terhi - irtoSERT
31.07.2019 - VSR-Rotunäyttelyt - aikuiset orit - II-palkinto
14.02.2019 - VSN - RCH
22.09.2018 - NJ - Tuom. Kati - irtoSERT

Päiväkirja & Valmennukset

Estevalmennus - kirjoittanut R.

Tänään oli pitkästä aikaa pidettävänä estevalmennus. Loppusyksystä luonto on ankeimmillaan, mutta onneksi on maneesi. Nyt ei ollut ollenkaan fiilistä seistä kylmässä viimassa seuraamassa ratsukon menoa. Astuttua maneesiin sisälle pärjää pelkällä hupparilla ja samassa näin ratsukon ravaamassa maneesia ympäri. “Vähän laiskalta näyttää?”, kysyin hymy korvissa. “Alku tahmeus on helmasynti”, nainen hymähti ja astuin lähemmäs tutustumaan kaksikkoon. “Nonni. Sitten haetaan vauhtia”, sanoin ja esterata oli onneksi valmiina. Ori alkoi selkeästi saada enemmän virtaa, kun puomit tulivat paremmin näköetäisyydelle. “Ilmeisesti heräsi”, hymyilin, sillä yhtäkkiä oria ei tarvinnut pyytää eteenpäin. Päinvastoin hidastaminen ja pieni kokoaminen oli paikallaan. Puomeilla ja kavaleteilla lämmittelimme lyhyen aikaa ennen hyppäämisen aloittamista.

“Noniin eiköhän aloiteta. Olen kolmikaarelle laittanut muutamat esteet. Lähestyminen ravissa”, esteiden korkeus oli noin 60 cm. Ratsukko lähestyi reippaassa ravissa ja teki hyvän suoristamisen ennen estettä. Tehtävä jatkui laukalla, mutta laukanvaihto tuli heikoksi. “Tee ympyrä ja ravin kautta uusi laukka”, en ollut varma tulisiko vastalaukassa hyppäämisestä mitään. Homma jatkui esteitä korottamalla ja rataa muokkaamalla. Molemmilla pitkillä sivuilla oli kolmikaarisella uralla, mitä pystyi hyppäämään kahdeksikko muodossa sekä lyhyiden sivujen keskellä oli pystyesteet. “Nonii, mitäs keksitään. Oliko kahdeiskko, lyhyiden sivujen esteet alkuun. Muista mennä syvälle kulmiin”, neuvoin ja annoin luvan aloittaa haluamasta kohtaa. Rata alkoi vauhdilla ja suhteellisen virheettömästi. Omistaja tunsi ratsun kunnolla ja antoi sille omaa aikaa katsoa mihin jalkansa laittaa. Vauhtia riitti kerrakseen eikä hidastamista tarvinnut. Turha säätäminen aiheutti kerran kieltäytymiseen 100 cm radalla, mutta seuraavalla kerralla mentiin mainiosti ylitse.

“Vauhtia riittää, mutta se on hyvä. Ota vielä kerran 110 cm tasolla ja voidaan lopetella”, annoin luvan aloittaa ja nyttenkin lähdettiin vauhdilla eteenpäin. Ratsastaja pysyi rentona satulassa ja ratsasti hyvin syvälle kulmiin kahdesikolla. Yhdelle pystylle tuli hieman kiire suoristaa, mutta vinoon hyppääminen kävi letkeästi. “Hyvä. Ota kunnon loppuverkka eteen-alas meiningillä”, hymyilin ja oli ilo valmentaa ratsukkoa.


Estevalmennus - kirjoittanut miivi

Hymyilin kuullessani Paten virallisen nimen, Karhunturjakkeen. Kuinka hellyyttävä nimi oltiinkaan voitu antaa karskille Orille isolla O:lla. Ei se kuulemma yleensä yhtä orimainen ollut kuin näin viiden minuutin tuttavuuteni perusteella, mutta nyt sillä oli selkeästi kevättä rinnassa ja rinta rottingilla. Ratsastaja orin selässä saikin keksiä mitä mielikuvituksellisempia keinoja saadakseen Paten huomion kiinnitettyä itseensä lähitarhojen tammojen sijaan.

Kun Pate malttoi keskittyä, se liikkui oikein mukavasti. Laukka oli hyvin ratsastajan säänneltävissä ja ori ei ottanut innostaan huolimatta liioiteltuja hyppyjä muutamalla kavaletilla, joiden kanssa kävimme läpi ennen isommille esteille siirtymistä laukan pituuden säätöjä. Ratsukko sai näyttää kyntensä isompien esteiden kanssa lyhyellä viiden esteen radalla. Rata ei ollut pitkä tai edes erityisen korkea, mutta se oli sitäkin teknisempi. "Pate on tosi innoissaan, mutta ainakin toistaseksi se on menny tosi nätisti. Tätä rataa sä et pääse läpi jos se ei pysy sun kontrollissa ja sulla oo hyvää kontrollia sun laukkaan, joten jos tuntuu yhtää siltä, että se innostuu liikaa eikä oo sulla enää hanskassa, ota vaikka voltti tai kaks", ohjeistin.

Pate pysyi suurimman osan ajasta hyvin ratsastajallaan käsissä, vaikka muutama vauhdikas ja ehkä vähän vaarallinen tilannekin pääsi syntymään, ori lähti etenemään välissä, johon oltaisiin vaadittu nätti, lyhyehkö laukka, aivan liian pitkällä askeleella ratsastajan tekemisistä huolimatta, ja hypätessään kaukaa melkein rojahti okserin sekaan. Onneksi mitään ei kuitenkaan käynyt, ja saatoimme jatkaa valmennusta. Loppupeleissä ratsukko suoritti todella hyvin, ja Pate oli 100-prosenttisesti kuulolla, ilman pienintäkään ajatusta käsistä lähtemisestä.