Jeilin Hykerrys
Ch, KTK-II, ERJ-II, KRJ-II, KERJ-I, SV-II

Vaikka tämä varsa on ihan hirmuisen sympaattinen ja sosiaalinen, sanoisin, että siitä voi kehittyä ihan mitä vaan. Ei siinä, takuuvarma kenttäratsu jos ei muuta, mutta kallistuuko enemmän egoistimeininkiin isänsä tapaan vai tuleeko tästäkin hyvänmielen hevonen kuten emänsä, vain aika näyttää. Toistaiseksi tää pieni pörröpää on ainakin niin hellyydenkipeä ja rehti, että vaikea mitään kovin kamalaa hänestä on odottaa. - Kasvattaja

Luonnekuvaus

Hyrrästä todella kasvoi yltiösosiaalinen, yritteliäs ja ystävällinen ori. Se rakastaa huomiota kaikessa sen muodossa. Jokainen vastaantuleva ihminen on potentiaalinen uusi paras ystävä, eikä Hyrrä koskaan jätä välistä tilaisuutta saada huomiota. Samaan aikaan se on kuitenkin hyvin vireä ori, joka osaa antaa huomiota myös tammoille, eikä sen menosta koskaan puutu vauhtia. Toisinaan sillä on niin kiire taluttaessa, että se meinaa unohtaa taluttajansa olemassaolon, mutta pienen herättelyn jälkeen ori onkin niin nöyränä tästä häpeällisestä unohduksestaan, että melkein hiippailee eteenpäin taluttajansa selän takana anteeksipyytelevästi. Hyrrä tervehtii aina kaikkia - siis ihan kaikkia, lintuja ja oraviakin - kovaäänisellä hirnahduksella. Voittekin arvata, että kisoissa tämän kiljukaulan kanssa on tosi kivaa, kun tervehdittäviä olentoja on aivan liikaa. Hyväntuulinen ori kulkee aina korvat hörössä, se seuraa uteliaana ympäristöään, muttei juurikaan pelkää mitään. Hirvet ovat ainoita, jotka saa punaisen orin selkäkarvat nousemaan pystyyn ja pakoreaktio on näitä metsän möllöttäjiä kohdatessa kova.

Koska Hyrrä rakastaa ihmisiä, huomiota, tekemistä, touhuamista, oikeastaan siis kaikkea, on oria kiva hoitaa. Se on vähän hössöttävää sorttia ja haluaa kovasti osallistua kaikkeen tekemiseen, minkä vuoksi se hamuaa kaikkea huulillaan, häärää ja joskus innostuu jopa pyörimään, jos ympärillä kauheasti touhutaan kaikkea. Se tottelee kuitenkin pientäkin ojennusta, joten Hyrrää on helppo hoitaa karsinassakin. Varustaminen sujuu ilman sen kummempia ongelmia, satulointiinkin Hyrrä osallistuu oikein mielellään tarkkailemalla silmä kovana, mitä puuhataan. Kengittäjän kanssa se vasta kivaa onkin! Pakki täynnä kaikkia kivoja työkaluja, kauheasti meteliä ja meininkiä. Meidän kengittäjä aina nauraakin, kun Hyrrän vuoro koittaa ja ori on kuin huvipuistoon pääsisi. Eläinlääkärin kanssa vähän sama homma. Jos Hyrrä olisi ihmislapsi, se olisi kyselyikäinen, joka haluaisi osallistua aivan kaikkeen mahdolliseen tekemiseen, mitä se ympärillään havaitsee.

Ratsastaessa sama meno jatkuu - ei ole olemassakaan sellaista tekemistä, mihin Hyrrä ei lähtisi innolla mukaan. Ori onkin mitä miellyttävin ratsu siinä mielessä, että se työskentelee aina täydellä innolla ja teholla, suorittaen kaiken parhaan osaamisensa mukaan. Yleensä se tuppaa antamaan itsestään mieluummin liikaa kuin liian vähän ja tämä näkyy esimerkiksi ennakoimisena ja pienenä malttamattomuutena. Se on niin intoa täynnä, ettei se meinaisi aina malttaa odottaa apuja, vaan alkaa keksiä itse tekemistä itselleen. Parhaiten Hyrrää saakin ratsastettua niin, että antaa sille paljon vaihtelevaa tekemistä. Mitä kiireisempänä Hyrrän pitää, sen tyytyväisempi se on. Liikkeiltään keskivertosuomalainen voisi omata vähän paremman liikeskaalan, mutta Helppo A-tasolla ori pärjää hienosti. Väistöissä se tuppaa kiirehtimään turhan paljon, ratsastaja saa olla tarkkana niiden kanssa. Lisäyksiin orilta löytyy kivasti voimaa, mutta kokoamiset ovat ehkä sen pahin kompastuskivi. Hyrrä on avuille herkkä, se kuuntelee tarkkaavaisesti pieniäkin istunta-apuja, mutta kuumutessaan se saattaa muuttua vähän kuuroksi. Kuumuamista tapahtuu lähinnä esteillä, etenkin maastossa. Hyrrällä on vähän omintakeinen hyppytyyli, parhaimmillaan se on pituusesteillä, jolloin sen hyvin pystymäistä hyppyä saadaan vähän venytettyä. Se kuitenkin omaa hyvän ponnun ja estesilmää siltä löytyy myös lähestymisiin, eikä puomit kovinkaan usein putoile. Kieltämisestä Hyrrä ei ole kuullutkaan. Se ei voi käsittää sellaista mahdollisuutta, että eteentulevaa estettä ei ylitettäisi. Joskus tämä tietenkin koituu kohtaloksi, jos lähestyminen epäonnistuu totaalisesti, siinä sitten mennään silmät kiinni esteen sekaan, koska aina on pakko edes yrittää.

Ori lastautuu niin koppiin kuin autoon ongelmitta, tämäkin on vain kivaa tekemistä. Sitäpaitsi Hyrrä rakastaa lähteä kisoihin, siellä on niin paljon nähtävää ja koettavaa, että jo pelkän kuljetuskopin nähdessään se innostuu ja melkeinpä juoksee koppiin sisään. Kuten aiemmin jo mainitsin, Hyrrä on kisoissa hyvin äänekäs, koska sen on pakko päästä tervehtimään kaikkia. Monet kerrat tuomarit ovat kouluradalla alkutervehdyksessä saaneet hyvät naurut, kun heti pysähdyksen jälkeen ori kajauttaa ilmoille kunnon tervehdyshuudon. Muuten Hyrrä toimii niin mainiosti kotitallin ulkopuolella, ettei sitä huutamisen lisäksi paljoa tarvitse hävetä. Koska se muutenkin rakastaa työntekoa ja on kovin yritteliäs, ei se kisoissa ainakaan huonommin suorita. Päinvastoin ori omaa kilpailuviettiä ja rakastaa näyttää muille osaamistaan.

Kilpailukalenteri