Hirttivaaran Titania
KTK-III, SV-II

Luonnekuvaus

Hirttivaaran Titania on vähän omalaatuisempi tamma, joka periaatteessa on kyllä ystävällinen, mutta jolta löytyy melkoinen kiukutteluvaihe sille päälle sattuessaan. Pääosin päivät sujuvat Tinan kanssa ihan mukavasti ja tamma on hyväntuulinen ja energinen, mutta toisinaan - etenkin kiimassa - se on pahalla päällä aamusta iltaan, eikä sitä huvita tehdä yhtään mitään. Toisten tammojen kanssa raudikko tulee hyvin juttuun, se viihtyy isossa laumassa sijoittuen aika keskivaiheille laumajärjestyksessä. Se ei ole mikään kovin pomottaja, muttei myöskään ihan jää kaikkien jalkoihinkaan. Tina on niin sosiaalinen tamma, ettei oikein kovin mielellään jäisi yksin, mutta tämäkin tarpeen vaatiessa onnistuu. Tällöin se alkuun huutelee ja on levoton, mutta rauhoittuu kyllä aika nopeasti, joten tämä ei aiheuta ongelmia arjessa. Taluttaessa Tinassa on toisinaan vähän jyrän vikaa, etenkin kiukuttelupäivinä sitä ei kiinnosta yhtään kuunnella taluttajaansa. Jos siis tamman luo mentäessä se on hapannaama ja korvat luimussa, kannattaa sujauttaa ketjunaru leuan alta, jolloin se pysyy paremmin kontrollissa. Joskus Tina saattaa kyllä todella huonoina päivinä miettiä pari kertaa, antaako se edes tarhasta kiinni - lopulta se kyllä taipuu ja tulee luo, etenkin jos hakijalla sattuu olemaan joku herkkupala taskussa. Vaikka Tina olisi kuinka kiukkuisella tuulella, se ei onneksi pure eikä potki, vaan pitäytyy aina passiivis-aggressiivisena kiukuttelijana.

Hoitotoimenpiteissä näkyy kyllä hyvin selkeästi, millä tuulella tamma sattuu olemaan. Jos sillä on hyvä päivä, on kaikki hoitotoimenpiteetkin kivoja, eikä se laita vastaan missään asiassa. Harjaaminen, varustaminen, peseminen, eläinlääkäri ja kengittäjäkin saa touhuta kaikessa rauhassa ilman välikohtauksia. Tamma jopa nauttii saamastaan huomiosta, vaikka ei oikein koskaan mikään suurempi halinalle olekaan. Huonona päivänä taas harjaaminen tuntuu ikävältä, etenkin mahan alta ja päästä, kavioita ei saisi puhdistaa, eikä satulankaan laittaminen ole yhtään kivaa. Kengittäjä on tyhmä ja eläinlääkäri vielä tyhmempi. Onneksi, kuten aiemmin mainitsin, Tinan kiukuttelu jää sille tasolle, että se luimii, vinkuu ja huiskii hännällään, mutta fyysistä uhkaa ei koskaan ole. Se saattaa kiemurrella harjatessa ja pullistella satuloidessa, mutta rempseästi kun tekee vain, eikä anna tamman kiukuttelun haitata omaa tekemistä, kaikki sujuu kyllä ihan hyvin.

Tina on peruskiva kouluratsu ja oikein osaava valjakkoajossa. Esteiden päälle tamma ei ymmärrä hölkäsen pöläystä, estesilmää ei löydy lainkaan, vaan hyppääminen on ennemmin esteiden sekaan rysäyttelyä. Valjakossa tamma toimii huonoinakin päivinä kohtuullisen hyvin, kiukutellessaan etenkin ihmisen pohkeet ärsyttävät, mutta ohjastajan ollessa tarpeeksi kaukana vaunuissaan, ei tamman ärsyyntymiskynnys pääse ylittymään. Tinan huonoina päivinä onkin parempi vaihtoehto laittaa kärryt perään sen sijaan, että väkisin lähtisi tekemään kovin vakavamielistä koulutreeniä, vaikka kyllä sekin onnistuu, kun muistaa olla tarpeeksi hellä apujensa kanssa. Helppo A-tasolle koulutettu raudikko omaa hyvät liikkeet, etenkin sen ravi on lennokasta, eikä sen tahdikas laukkakaan paljoa huonompaa ole. Käynti jää helposti vähän laahaamaan, joten sen kanssa vaaditaan ratsastajalta vähän enemmän tukea. Tina on ennemmin reipas kuin laiska, vaikka kiukkupäivinään se saattaakin välillä miettiä kerran tai pari, ennen kuin vastaa apuihin. Pääasiassa kuitenkin tammaa on mukava ratsastaa, se ei kerää ylimääräistä energiaa vapaapäivinä, eikä se maastossakaan kuumia liikaa.

Tammassa on sen verran vieraskoreutta, että kiukuttelu yleensä loppuu siihen, kun se lastataan koppiin. Tina lastautuu ongelmitta ja tykkää matkustaa. Vaikka se on muuten aika paljon toisten hevosten perään, voi se kuitenkin matkustaa yksin ongelmitta. Vieraissa paikoissa jännittämisen sijaan tamma oikein nauttii kisatunnelmasta ja uusista maisemista. Hyvinä päivinä se tuppaa olemaan oikein ekstrakiva kisoissa, kiukkupäivinäkin se on tavanomaista hyvätuulisempi, kun pääsee kilpailemaan. Se yrittää aina parhaansa kilparadoilla ja tykkää esiintyä edukseen. Raudikko kuuntelee hyvin tarkasti ratsastajansa tai ohjastajansa apuja, mikä tekee tamman kanssa kilpailemisesta todella mukavaa. Helposti kilpailijankin jännitys tasaantuu tämän kanssa, kun näkee, miten paljon tamma itse nauttii kisatilanteista.

Kilpailukalenteri

KRJ (40 sijoitusta)

VVJ (40 sijoitusta)