Suomenhevosten kantakirjaustilaisuus
30.04.2021, 17 + 18 + 19 + 17 = 72p.
KTK-II
Suomenhevosvarsojen arviointi
20.08.2020 SV-I, tilaisuuden paras 2-vuotias
"Mä päätin haluta uuden kouluvarsan. Halusin Sirun emäksi, isä vain puuttui. Multa löytyi vain pienhevoskokoinen kouluratsu omasta takaa, mut mä halusin ison varsan.
Kyselin suomenhevosporukoista löytyiskö keneltäkään Sirulle sopivaa sulhasta ja sainkin reilusti ehdokkaita. Mä katselin ja pähkäilin, tuijotin kuvia ja sukuja ja kilpailumenestystä,
mutta lopulta päädyin Serenan Merliniin, jota mulle heti ensimmäisenä ehdotettiin. En vaan saanut päästäni isoa raudikkoa, ja sehän on vain sen merkki, että nyt löyty 'se oikea' isäehdokas.
Upeasta yhdistelmästä oli helppo odottaa upeaa varsaa, mutta samalla tiesin myös sen, ettei tästä ehkä tulisi mitään tallin helpointa tammaa."
Luonnekuvaus
Aina oikeassa oleva, jokaiseen asiaan viimeisen sanan sanova, rakentavalle kritiikille ja oikeastaan kaikelle paitsi kehuille kuuro isoegoinen minäminä-tyyppi, joka sitten kerran elämässään sen kritiikin kuullessaan pahoittaa mielensä loukkaantuen verisesti. Valitettavasti en puhu keskustelupalstojen stereotyyppisestä kauhuanopista, vaan meidän Kaunasta, nelijalkaisesta mielensäpahoittajasta, joka ei tosiaan tee arjesta juhlaa. Korkeintaan brittikomedian, jota sitäkin katsotaan sen eniten tuskastuvan hahmon näkökulmasta.
Jatkuvasti naama nurin perin kulkeva, kaikkeen tyytymätön Kauna on aika tympeä hoidokki. Se näyttää rumaa naamaa ja välillä hampaita näpsiessään ilmaa, oikein pahalla tuulella se koettaa näykkiä ihmistä. Jalat nousevat, toisinaan tamma kuopii etusellaan tai polkee jalkaa sen oloisena, että lyö hoitajalleen tahtia. Lähtökohtaisesti jokainen harja on vääränlainen, pesuvedellä ei ole optimaalista lämpötilaa ja ylipäätään kaikki on kamalaa. Kaunaa ei auta kuin sietää ja käsitellä samalla rauhallisella johdonmukaisuudella kuin kaikkia muitakin. Tamma kyllä osaisi käyttäytyä, ja totta kai siltä vaaditaan käytöstapoja. Arvon rouva vain heittäytyy autuaan kuuroksi kaikille komentamisille. Kengittäjä-parkaa käy eniten sääliksi, kengitettäessä Kauna nykii jatkuvasti jalkaansa, nojailee, koettaa näykkiä, huojuu, ei nosta jalkojaan.. Lyhyesti; heittäytyy yhteistyökyvyttömäksi.
Eikä käytös ainakaan parane, kun tammaa taluttaa. Kauna saattaa kokeilla itsensä irti riuhtaisemista, välillä se puskee lapa edellä päin ihmistä, oviaukoista ja porteista voi ihan hyvin rynniä omia aikojaan.. Ja sitten on niitä päiviä, kun vierellä kävelee moitteettoman korrektikäytöksinen, tyyni mutta hapanilmeinen hevonen. Ota tästäkin sitten selkoa.
Kurjaa käytöstä siedetään paitsi tamman jalostusarvon, myös kapasiteetin vuoksi. Ratsastettavuuskin on hyvä, kunhan kaikki ne.. lukuisat soraäänet saadaan vaimennettua. Kauna ei vahingossakaan ole helppo, miellyttämishaluinen ratsu. Työteliäs se on, ja yhteistyökykyinen, mutta Hänen Armonsa vaatii ratsastajaltaan aika paljon. Kauna on hyvin herkkä suustaan ja reagoi ratsastajan painoapuihin erinomaisesti, sen sijaan pohjeavuille tamma heittäytyy välillä täysin kuuroksi. (Logiikka, missä lienet?) Hermostuneet ja epävarmat ratsastajat ovat saman tien mustalla listalla, eikä Kauna ole järin ihastuksissaan aloittelevistakaan ratsastajista. Mikäli ovat selässä nätisti pyytäen vain oikeasti osaamiaan asioita, eivätkä yritäkään saada Kaunasta opetusmestaria, tamma saattaa suvaita tehdä yhteistyötä. Ehkä. Mahdollisesti.
Sinunkaupat kannattaa kuitenkin tehdä, vaikka siinä menisi tovi. Kun Kauna kokee ratsastajan olevan yhteistyökuvion arvoinen, tammasta kuoriutuu paitsi näyttävä, myös osaava, eteenpäinpyrkivä, miltei väsymätön ratsu. Rohkea, varmajalkainen ja ketterä tamma pesee kootuissa liikkeissä melkein kenet tahansa. Mikäli hevonen voi näyttää omahyväiseltä, niin Kauna tasan tarkkaan näyttää omahyväiseltä onnistuneen treenin jälkeen. Liikkeistä ei juuri moitittavaa löydy. Väsymätön, periksiantamaton tamma työskentelee vielä muiden väsyttyäkin – olettaen, ettei ratsastaja ole tehnyt jotain kardinaalimokaa kesken kaiken.
Sen verran Kaunalle on annettava tunnustusta, että sen kuljettaminen sentään on helppoa, eikä tämmöinen rautahermo juuri säiky, saati stressaa. Aivan sama, millaiseen kisahulinaan tai markkinahälinään Kaunan vie, se vain katselee ympärilleen nyrpeänä, muttei tosiaankaan jännitä tai stressaa tilannetta. Se on tavallisen rahvaan touhua sellainen.
© Lissu T.