Hiivurin Huvimarssi
KTK-II, SV-I

"Mulla oli kyllä suunnitelmissa tehdä uusi kouluvarsa, mutta ihan eri tammalla kuin Kävyllä. Kyselin suomenhevospalstalta oriehdokkaita mun toiselle tammalleni ja sitten mulle tarjottiin Huvipullaa. Mä näin heti, että siinä olisi loistava sulhasehdokas mun Kävylleni ja pian tammani jo astutettiinkin. Tiinehtyminen ei ollutkaan mikään helppo nakki tällä kertaa, eikä Käpy tiinehtynyt kahdella ensimmäisellä yrittämällä. Musta alkoi jo tuntua, ettei tämän extempore-varsan ole tarkoitus tulla tähän maailmaan. Kolmas kerta kuitenkin toden sanoi, jälleen kerran, ja vihdoin tärppäsi. Mä stressasin ja hoivasin mun rakasta tammaani niin hyvin kun pystyin, peläten koko ajan, että jotain menee vielä pieleen. Kaikki kuitenkin meni paremmin kuin hyvin ja heinäkuussa syntyi aivan ihana, mutta kamalan villi suomenhevosori Hiivurin Huvimarssi."

Luonnekuvaus

Mara on niin mun muru. Sillä on jumalattoman pitkä liinakko harja, sillä on läsi ja se on rautias, mun lempiväri suomenhevosilla. Ulkomuodoltaan niin komea ori onkin sitten luonteeltaan vähän eri laatua. Se on yhtä aikaa suuriegoinen machomies ja sokerihuuruissa tärisevä adhd-lapsi. Tää on mielenkiintoinen yhdistelmä, mut mä vähän osasin arvatakin, ettei Kävystä ihan mitään perusvarsaa olla saamassakaan. Se rakastaa liikkua, se ei muuta tekisikään kuin liikkuisi. Arvaa vaan, paljonko me raijataan sille heinää naaman eteen päivässä, kun se kuluttaa varmaan kolminkertaisen määrän energiaa kun pitäisi. Se liikkuu jopa syödessään. Se ottaa suun täyteen heinää ja pyörii heinäkasan ympäri, kunnes suu on tyhjä. Maran mielestä parasta on, kun se haetaan tarhasta, koska silloin pääsee töihin. Mut sit kun se on otettu kiinni ja se on tervehtinyt hakijaansa pusuilla, se muistaa olevansa ori ja tallilla olevan myös tammoja. Se alkaa täristä testosteroninsa voimasta ja sitten se alkaa - huuto. Jumankauta kun tästä orista pääsee aivan järkyttävä meteli, kuvitteleeko se noilla epävireisillä rakkauslauluillaan oikeesti iskevänsä jonkun? Mutta tämähän on vasta alkua. Sitten alkaa soidintanssit; Mara hyppii, steppaa, kuopii, pukittaa, pyörähtelee kuin balettitanssija taluttajansa ympärillä niin, että saa olla tarkkana ettei sotkeudu naruun tai orin jalkoihin. Kivakiva, no mitäs sitten kun Maran saa taiteiltua talliin?

Onnittelut, olet selvinnut Maran kanssa koko matkan tarhasta talliin (et varmaan enää ihmettele, miksi ori tarhaa kaikista lähimmäisessä tarhassa?), erä 2 alkakoon! Se kannattaa, tai siis pitää, laittaa käytävälle tai hoitopaikalle ketjuihin kiinni. Liian monta kertaa se on kiskaissut tavalliset riimunnarut poikki ja räkättäen juossut karkuun etsimään naisseuraa itselleen, että emme enää jaksa. Oritallissa on paksut ketjut naruina, ja sillä hyvä. No sehän onkin tosi kiva kun Maran sitten laittaa niihin kiinni ja alkaa se iänikuinen ketjujen kalina. Ori ravistelee päätään niin, että korvissa soi kun ketjut kilisee, mutta ainakin se keskittyy soittimeensa niin tarkasti, että ei edes muista aina riehua. Jossain vaiheessa Mara kyllästyy ketjujen kalisutteluun, varsinkin jos siihen ei reagoi millään tavalla, ja toivottavaa olisi, että tässä vaiheessa kaikki olisi jo valmista ja enää suitset puuttuisivat päästä. En edes kehtaa kertoa, millaisen shown tää välillä saa aikaan, jos hoitaja onkin ollut liian hidas.

Nyt tuleekin se paras osuus, miksi Mara on kaikesta tosta aiemmin kerrotusta huolimatta mun muru. Tai siis, ensin sun täytyy päästä selkään, kannattaa opetella hyppään kyytiin vauhdista. Mara on ratsuna aivan m-i-e-l-e-t-ö-n-! Oikeesti, usko pois! Sen egoilu ja sokerihumala yhdistyvät jollain kierolla tavalla täydelliseksi paketiksi. En tiedä miten, mutta Mara on herkkä, tulinen, mutta aivan tajuttoman hieno kouluratsu. Se on oikea liitokavio ja se osaa kootakin niin hiton hyvin. Kaikki liikkeet vaativa B-tasolle asti on helppoa kuin heinänteko ja ori oikeesti rakastaa tehdä töitä. Se tarvitsee kyllä kyytiinsä todella kokeneen ratsastajan, joka pystyy hallitsemaan sen ylitsepursuavan voiman, joka Marasta huokuu, mutta oikean ratsastajan kanssa voisin jopa vannoa, että tää on yks meidän parhaista kouluratsuista. Mara tekee töitä suurella sydämellä ja intohimolla, ja ai että se nauttii kun se tietää tehneensä jotain oikein todella hyvin.

Me kuljetetaan Maraa vain hevosautossa, kopissa se on ihan kamala. Ensinnäkin sen saaminen koppiin tuntuu aivan liian vaaralliselta ja uhkarohkealta, mutta isompaan autoon se menee melkein hyvin (miten se nyt yleensäkään käyttäytyy taluttaessa). Joskus jos sille oikein kovasti ärähtää, se saattaa käyttäytyä taluttaessa jopa 15 sekuntia, joten kannattaa olla nopea. Ori ei kyllä matkustakaan kovin rauhallisesti, mikä ei kyllä ole varmaan kenellekään tässä vaiheessa mikään yllätys, ja perille päästyä se on otettava heti autosta ulos. Kisapaikoilla se osaa jopa vähän käyttäytyä, mikä on onni, koska eihän tätä oikeesti kehtais kukaan viedä ihmisten ilmoille, jos se riekkuis siellä samalla tavalla kuin kotonakin, se olis ihan liian noloo. Vaikka se isoegoinen äijä onkin, se löytää itsestään pienen ujon pojan vieraissa paikoissa, joka ei halua, että äippä lähtee yhtään liian kauas. Moni kisapaikoilla orin nähneenä ei varmaan ikinä uskois, millanen Mara on oikeesti kotona.

Kilpailukalenteri

KRJ (40 sijoitusta)