Hämärän Häivähdys
KTK-I, SV-I

"Kävin Jeilissä moikkaamassa kasvattiani ja ihastuin kahteen Serenan oriin välittömästi ja kumpikin jäi kalvamaan mieltäni pitkäksi aikaa. Tämä vuosi oli tähän mennessä ollut hiljainen varsojen suhteen, enkä ollut oikein ehtinyt kaiken muun ohella edes miettiä jälkeläisiä hevosilleni. Kun huomasin Serenan ilmoituksen, jossa hän kuulutti kaikkien suokkiensa olevan tarjolla jalostukseen, en voinut olla tarttumatta tilaisuuteen. Nämä kaksi oria komeilivat mielessäni ja tiesin heti, mitkä tammat ovat kuin luotuja näille kahdelle. Halusin kouluhevosen, mielellään orin. Tammaksi valikoitui tietysti Kauna ja isäksi kukas muukaan kuin Jeilin Hukka&Härmäys, upea herasilmäinen ruunikko. Juuri ennen juhannusta syntyi raamikas kulomusta ori, joka ensitöikseen ylös noustuaan potkaisi emäänsä turpaan tamman yrittäessä avittaa jälkikasvuaan ruokailemaan. Katastrofin ainekset olivatkin sitten valmiina."

Luonnekuvaus

Välkystä kasvoikin voimakastahtoinen ikiliikkuja, joka ei todellakaan ole kaikkien sitä käsittelevien mieleen. Yleensä se yrittää vain paahtaa täysillä eteenpäin välittämättä siitä, roikkuiko riimunnarun päässä joku tai istuiko sen selässä ratsastaja. Tämä ori vaatiikin tiukkaa kuria, säännöllistä liikuntaa ja selkeät rajat aivan jatkuvasti. Jos sille antaa yhtään löysää, saa tekojaan katua jo muutamien sekuntien kuluttua. Perusluonteeltaan Välkky on kyllä siinä mielessä kiltti, että se on aina hyväntuulinen, eikä se ilkeyttään kenellekään mitään tee. Se vain on niin pirun energinen ja paksukalloinen, että toisinaan sitä saa komennella suhteellisen kovaan ääneen ennen kuin se edes tajuaa, että sille puhutaan. Tammat saavat orin pään aivan pyörälle ja etenkin kiima-aikoina saa olla todella tarkkana tämän etusiaan viskelevän, kovalla innolla tammoja kohti rymistelevän orin kanssa, ettei satu ikäviä vahinkoja. Orikuolain ja raippa ovat aina käytössä tätä herraa taluttaessa, jotta sen saa pidettyä kurissa. Kovassa komennuksessa Välkky kykenee myös käyttäytymään ainakin hetkittäin, kunhan muistaa itse muistutella säännöistä säännöllisin väliajoin.

Lyhyesti sanottuna Välkky on hoitaessa ärsyttävä. Mikään ei ole orin mielestä niin tympeää kuin paikallaan seisominen ja sitä se vältteleekin loppuun asti. Se kuopii, hyörii, pyörii, steppaa, häslää, mitä se nyt ikinä keksiikään tehdä. Tämän kanssa touhuaminen ei siis ole mitään rentouttavaa, eikä sitä määräänsä enempää kyllä huvita harjailla. Pääasia on, että orin saa puhtaaksi ja vauhdilla vain kamppeet selkään. Välkkyä saa tuon tuosta komentaa olemaan paikallaan, parhaimmillaan sen voi saada seisomaan hievahtamatta jopa kokonaisen minuutin - ehkä kaksikin jos oikein hyvä tuuri käy. Nopeus on valttia, ja pitkät hermot, jos meinaa Välkyn kanssa jaksaa touhuta. Voitte varmaankin arvata, ettei tämä kaveri ole mitään kengittäjän tai eläinlääkärin lempihevosia, mutta onneksi kengittäjämme hallitsee Välkyn ylienergisyyttä oikeastaan paremmin kuin kukaan muu ja kengittäjä saa ainakin melkein työskennellä rauhassa. Ja aina orille voi tarjota pienet päiväkännit, jos meno käy turhan levottomaksi.

Ei varmaan ole jäänyt epäselväksi, että Välkky on myös ratsastaessa erittäin haastava, mutta onnekseni myös äärimmäisen taitava suomenhevonen. Kun sen saa kuriin ja nuhteeseen ja osaa ohjata orin loputtoman energian oikein, siitä kuoriutuu niin näyttävä kouluratsu, että oikein silmä lepää sen työskentelyä seuratessa. Isokokoisella orilla on isot, lennokkaat liikkeet, joissa istuminen etenkin alkuun voi olla haastavaa. Välkyn kokoamiskapasiteetilla ei tunnu olevan rajoja ja liikeskaalaa löytyy myös hienoihin lisäyksiin ja keskiaskellajeihin. Kovapäinen Välkky on tietenkin myös ratsastaessa, eikä tee mitään ilmaiseksi tai edes lempeästi kysymällä. Luupäinen ori vaatii tiukan ratsastajan, joka osaa vaatia Välkyltä erinomaisuutta jokaisella askeleella, eikä päästä sitä helpolla. Vapaamatkustelijan kanssa ratsastus on yksi iso katastrofi, eikä ole kovinkaan harvinaista, että tällaiset matkustelijat myös lentävät kulomustan orin selästä ennen kuin ehtii edes kissaa sanoa. Oikeissa käsissä Välkky ei edes näytä niin haastavalta ratsulta, mitä se todellisuudessa on, sillä kun siltä osataan vaatia tarpeeksi, ori myös antaa ihan hirveän paljon myös takaisin päin.

Kilpailuissa ei oikein etukäteen tiedä, saako ori jo lastatessa hirveän testosteronipiikin, jolloin se uhkuu ja puhkuu vielä enemmän kuin normaaliarjessa, vai käyttäytyykö se "vain" yhtä rasittavasti kuin aina muulloinkin. Tarkkana saa siis myös tallin ulkopuolella olla, sillä tämä herra ei kyllä tiedä yhtään mitään vieraskoreudesta tai siitä, että kisaradoilla pitäisi osata näyttää parhaat puolensa. Onneksi ori kuitenkin suorittaa niin kotona kuin kisoissa juuri sen mukaan, miten sitä ratsastetaan. Siinä mielessä onkin helppo aina syyttää itseään, jos rata epäonnistuu, koska kun Välkyn saa taltutettua ja pidettyä aisoissa, se on ihan mielettömän hieno kilparatsu.

Kilpailukalenteri

KRJ (40 sijoitusta)