Haltiasalon Ukonkivi
KTK-III, SV-I
© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
Kutsumanimi: | Kaapo |
Rekisterinumero: | VH20-018-0601 |
Syntymäaika: | 01.07.2020, 16-vuotias |
Kasvattaja: | Haltiasalo |
Rotu: | Suomenhevonen |
Omistaja: | enna (VRL-14704) |
Sukupuoli: | Ori |
Painotus: | Esteratsastus |
Väri & Säkä: | Tummanrautias, 158cm |
Koulutustaso: | 110cm |
Suomenhevosten kantakirjaustilaisuus
31.05.2021, 15 + 17 + 17 + 17 = 66p.
KTK-III
Suomenhevosvarsojen arviointi
20.08.2020 SV-I
"Huomasin, että Hiivurissa oli ihan hirveän iso puute estesuokeista ja ongelma oli korjattava pian. Heti ensimmäisenä mulle tarjottiin Haltiasalon hevosia vanhempiehdokkaiksi
ja ihastuin Moon Uskoon. Siinä oli suomalaismies mun makuuni: rautias, komea, osaava ja rehti. Tällaisen isän mä ehdottomasti halusin mun varsalle. Pyöriteltiin siinä Katariinan kanssa
ajatuksia eri yhdistelmistä, kunnes hän tarjosi Uskolle morsiameksi Snillin Ametistia. Snillissä oli käynnissä tallintyhjennysprojekti ja he myivät omia kasvattejaan uusia koteihin.
Ihailin Ametistia, mutta jätin kuitenkin tarjoamatta siitä, ja jäin ehkä vähän katumaan. Kun Katariina äkkäsi juuri ostamansa Ametistin sopivan Uskolle kuin nenä päähän, ei mun tarvinnut
sekuntiakaan miettiä otanko tarjouksen vastaan vai en. Ja niin me saatiin mulle mittatilauksena Haltiasalon Ukonkivi, tuo tummanrautias hölmöläinen."
Luonnekuvaus
Kaapo on vähän yksinkertainen tapaus.
Rehellinen suomalaismies näyttää kyllä tunteensa silloin, kun se jotain tuntee, muuten elämä kulkee tasaisessa yksinkertaisuudessa ilman huolen häivää. Kunhan ei eukkoja sada taivaalta
ja ruokaa riittää kylliksi, on Kaapo oikein tyytyväinen elämäänsä. Tosi symppishän se on, kun se haahuilee ihmisten perässä tajuamatta onko se edes missään narunpätkässä kiinni, ja karsinassakin
sen voi laittaa kuntoon vaikka ovi sepposen selällään. Eihän karsinan ovesta tai tarhan portista nyt ilman lupaa kuulu kulkea, kun ihminen on määrännyt pysyä tietyssä paikassa. Kaapo tottelee
sääntöjä säntillisesti ja pitääkin elämästä, jossa sääntöjä riittää niin, ettei mikään jää arvailujen varaan.
Tämä sääntöjen orjallinen noudattaminen pätee myös kaikissa hoitotoimenpiteissä. Jos kengittäjä sanoo että jalka ylös, jalka pysyy ylhäällä niin kauan kunnes se käsketään laskea alas (oikeesti, sille
pitää erikseen sanoa että laske jalkasi, kiitos). Eläinlääkäri kun sanoo että kohta pistetään, niin sitten sitä pistosta odotetaan ja ollaan tyytyväisiä kun tohtori piti sanansa ja pisti piikillä.
Jos jostain asiasta Kaapo ei pidä, se tuhahtaa tyytymättömänä, mutta alistuu kohtaloonsa, säännöt ovat kuitenkin sääntöjä ja mitä elämä olisikaan ilman niitä. Ja äitikin on ihan varmana joskus sanonu, ettei
kaikki voi olla kivaa, mutta silti niitä tyhmiäkin asioita pitää tehdä. Tällaisia asioita on esimerkiksi peseminen, koska miksi saippuoida kun sadevesikin pesee ihan hyvin, kun vaan et laittais sitä takkia mun päälle, hölmö ihminen.
Loimia tämä ori repiikin sitten oikein huolella, hyvä jos kuukausi päästään eteenpäin ehjällä loimella. Me loimitetaankin Kaapoa vain silloin, jos se oikeesti palelisi ilman. Onneksi sillä on tarhassa hyvä katos, jonka alle se voi mennä suojaan,
kun tyhmät takit ei kelpaa.
Sileällä ratsastaessa Kaapo tekee, mitä käsketään, eikä ei tee yhtään mitään, mitä ei käsketä. Kirjaimellisesti. Ehkä se elää jotain armeija-roolipeliä, jossa
herraisoherra käskee ja Kaapo tottelee, sillä yhtäkään askelta ei ilman käskyä oteta, eikä vauhtia hidasteta jos ei käsky käy. Joku voisi todeta Kaapon olevan tylsä robottiratsu, mutta omasta mielestäni se on ihan hauska tyyppi. Ehkä sen sitoutumisella ja tottelevaisuudella siitä
olisi ehkä saatukin jonkinlainen kouluratsukin, mutta ei se tasapaksu, vähän mauton suorittaminen oikein kouluradoille sovi. Sen sijaan esteillä ori tuntuu heräävän eloon ja saattaa jopa unohtaa ne rakkaat säännötkin hetkeksi ja lähteä hulluttelemaan.
Kaapon tapauksessahan hulluttelu on sitä, että se tarjoaa laukkaa ennen kuin sitä siltä pyydetään, tai lähtee laukkaamaan vähän vauhdikkaammin kuin on sovittu. Tosi villiä, vai mitä? Esteitä se hyppää todella tarkasti, kuin suunnitellen hyppyä koko lähestymisen ajan.
Harvoin se pudottaa puomeja, mutta jos sen suunnitelmat menee pilalle tai se on eri mieltä lähestymisestä ratsastajan kanssa, saattaa kieltoja tulla. Kaapolla on hyvä, napakka hyppytekniikka ja ponnua sillä riittää 110cm luokkiin asti. Ainakin Kaapon kanssa
saa harjoitella omaa ratsastustaan, sillä jos teet virheen, Kaapo seuraa virheellistä apuasi, oli se sitten kuinka outo ja sekava tahansa. Joskus radoillakin saattaa näkyä omituisia ratkaisuja, jos vaikka ratsastajan painopiste muuttuu ja ori luulee, että nyt pitää kääntyä.
Päiväkirja & Valmennukset
00.00.0000 - kirjoittanut
05.01.2023 estevalmennus - kirjoittanut Lissu T.
Ennan ja Kaapon alkuverryttelyissä oli sellaista pilkuntarkkaa säntillisyyttä niin ratsastajan kuin ratsunkin osalta, ettei ainakaan tämän valmentajan pokka pitänyt. Stereotypisesti kouluratsastajat ovatkin sellaisia pitsinnyplääjiä, pilkuntarkkoja rautakangen nielleitä tosikoita, mutta hevonenkin! Joka kaiken päälle on esteratsu. Raudikko teki kaiken pilkulleen saamiensa apujen mukaisesti sooloilematta puolen askeleen verran. Verryttely toki paljasti armotta kaiken kehitettävän, tosin samalla myös kaiken mitä Enna teki oikein.
"Jalustinta vähän lyhyemmäksi, tänään hypätään. Luulisi jo penkin mallin vihjaavan jotain", naureskelin Ennalle vain saadakseni vastaukseksi muistutuksen siitä, kuinka minä joudun aina koulutreeneihin pidentämään jalustinhihnojani "polvet sylissä ratsastamisen sijaan". Toverillinen kuittaili, se on kaunista se!
Verryttelyesteet sujuivat samalla täydellisellä säntillisyydellä kuin verryttelyn sileäosuuskin, joskin Kaapon olemukseen ilmestyi hieman valppautta, virkeyttä. Ei se lapasesta lähtenyt tai koettanut kiihdytellä, mutta selkeästi hyppääminen herätti suomiurhossa jotain, mihin koulukiemurat eivät kyenneet.
"Vielä ristikolta pystylle ja tuolle matalalle lankulle, ryhdytään sitten tekemään jotain vähän vaativampaa. Todella hyvä laukka ja lähestymiset, ja tarvinneeko sanoa, mahtava kontrolli ja harmonia!"
Valmennustuokiomme jatkui pystyillä ja lankuilla; suora linja, mutta aina ennen estettä sekä esteen väliin sen verran tilava voltti kuin oli mahdollista.
"Reipas, sujuva laukka kaikesta huolimatta, ei hidastelua eikä myöskään kiihdyttelyjä volttien jälkeen seuraavalle esteelle", kertasin Ennan ohjatessa Kaapoa kohti ensimmäistä pystyä. Raudikko liikkui edelleen pilkulleen pyydetyllä tavalla, vaikka sen olemuksesta näkikin menohalujen kasvaneen huomattavasti hyppyjä edeltäneistä siirtymisharjoituksista sekä vastalaukkapätkistä. Niin voltit kuin hypytkin sujuivat mainiosti, Ennan reittisuunnittelu ei jättänyt varaa (huolimattomuus)virheille ja innokkaana, selkeän motivoituneena ratsastajaansa kuunteleva Kaapo pisti parastaan joka askeleella, hypyissä kenties vielä enemmän.
Volttiharjoitusta seurasi jokunen hyppy vinolta linjalta, ja yhden jyrkän, lyhyen vinon lähestymisen seurauksena Kaapo kielsi.
"Ei mitään, uusiksi vain, nyt vähän loivempi reitti, samalla Kaapo saa askeleen tai pari lisäaikaa valmistautua. Siisti kielto kyllä, ja ihan syystä, ei ihan joka hevonen noin jyrkällä tiellä yli mene vaikka kuinka kykenisi." Uusi yritys, pientä korjailua lähestymiseen, puhtaasti yli.
Päätimme treenin pieneen rataharjoitukseen. Enna ja Kaapo pitivät välihölkkätaukonsa samalla, kun siirtelin muutamia esteitä ja korotin puomeja lähemmäs metriä. Korkeus ei ollut tänään pointtina, tekniikkaa voi hioa vaikka niillä maahan kaivetuilla esteillä. Selostin radan, Enna käveli sen Kaapon kanssa kertaalleen läpi, ja jahka ratsukko oli valmis siirtymään hölkästä takaisin töihin siirryin pois tieltä seuraamaan suoritusta sivusta.
Rakensin radan sellaiseksi, että jokaisen lähestymisen pystyi pelaamaan varman päälle pitkällä, suoralla lähestymisellä sekä loivin kaarin, mutta halutessaan radalla pystyi tekemään tiukempia kurveja sekä lyhyempiä lähestymisiä. Enna ratsasti valikoiden, loivempaa kaarta tuonne, lyhyt vino linja seuraavalle esteelle. Kaapo selkeästi nautti päästessään ihan kunnolla hyppäämään oikein ratana, kertaalleen ori vään spurttasi hurjat neljä-viisi askelta reippaampaa laukkaa kuin ratsastajansa pyysi.
"Kauhea villiori sulla", nauroin Ennalle tämän taputtaessa Kaapon kaulaa puhtaan radan jälkeen, "mut jos sä kuitenkin uskaltaisit loppuverkata sen? Todella hyviä hyppyjä ja reittisuunnittelua arvon kouluratsastajalta! Ja Kaapo se vasta hauska tapaus onkin."