Lumi vain pöllyää sekä rapa roiskuu Igorin päästessä vauhtiin. Korvat innokkaasti hörössä, silmät säihkyen vauhdin hurmasta nauttiva hallakko on selkeästi parhaimmillaan saadessaan laukata sydämensä kyllyydestä, tapahtuipa se sitten kouluohjelman sanelemassa muotissa, tarhassa riekkuessa tai sänkipellolla tunnelmoidessa. Kävellä vuonohevonen malttaa, ravatakin, vaikka ravissa näkyy ajoittaista pientä askeleen-kahden kiirehtimistä Igorin toivoessa lupaa nostaa laukka. Tätäkään ei kovin monen kierroksen aikana tapahdu, ori malttaa kyllä mielensä.
Hoitopuolen asiat sujuvat vaivattomasti. Igor seisoskelee kaikessa rauhassa paikallaan, seurailee kyllä tallikäytävän tapahtumia sekä ihmisen puuhia, muttei ota mistään stressiä tai isommin harmistukaan. Orin sielunelämä ei järky, vaikka ruoka-ajoissa olisikin vähän (järkevän mittaista) liukumaa, hoitaja ei ehtisikään yhtään rapsutella ja rupatella tai pesukarsinan kaivo aloittaisi kurlaava pulppuavan äänen kesken kaiken. Tyynen järkevänä kaverina Igor on ihmetellyt kauhistellut asiat nuorempana eikä enää jaksa jännittää samoja asioita, eikä välttämättä uusiakaan, ellei ihminenkin säpsy tai muut hevoset anna aihetta säikkymiseen. Yleensä nämä tilanteet ovat vaikkapa katolta tippuvan lumen aiheuttava hirveä meteli tai muu vastaava äkillinen, kova ääni, joita ei arjessa tule jatkuvalla syötöllä vastaan.
Igor nauttii huomiosta, osaa rentoutua vaikka raspaukseen ja klipatessahan tämä ihan torkkuu, kun ei tarvitse jalkojaan nostella tai muutenkaan isommin osallistua, korkeintaan vähän päätä käännellä. Kengitettäessä hallakko pysyy hereillä, juurikin jalkojen nostelun sekä ylhäällä pitämisen vuoksi.
Igor toimii niin ajaen kuin ratsain. Ajopuolella vuono ei osaa kuin perusteet, valjakkoajon noviisiluokasta emme pääsisi läpi. Hevosessa ei ole mitään vikaa, se varmasti oppisi ja pärjäisi, en vain ole opettanut. Ajohommat ovat vain vähän vaihtelua sekä mielen virkistystä molemmille. Vähän samaa virkaa ajavat myös esteet; hyppäämme kyllä, muttemme kovin isoa tai tavoitteellisesti. Igor itse kyllä nauttii hyppäämisestä älyttömän paljon, liekö vauhdin hurma vienyt mukanaan.
Kouluratsastus on kuitenkin hallakon leipälaji, ja ori onkin oikein näppärä Helppo A -tason ratsu. Mukavan reipas, eteenpäinpyrkivä, innokkaana töihin lähtevä hurmuri! Igor on mukavan pehmeä ja herkkä ratsastaa, kropastaan taipuisa ja jäntevä, varsin mukavaliikkeinen kaiken päälle. Ori liikkuu kroppansa läpi joka askellajissa hyvällä yliastunnalla, liikkuminen on suoraa, väljää ja tahdikasta, erityisesti laukka on ilmavaa.
Kaikessa innokkuudessaan Igor vetää välillä mutkia suoremmiksi, esimerkiksi kulmien kohdalla tai jättää asettumisen/taipumisen puolitiehen. Hallakko ikään kuin aloittaa jättäen homman kesken suorittaen pyydetyn liikkeen jotenkuten. Tätä ei tapahdu joka ratsastuskerralla, eikä Igoria tosiaan haittaa jos ja kun ratsastaja korjaa sen tekemisiä, pyytää tekemään uusiksi. Ori lähtee korvat hörössä, pirteänä ja iloisena tekemään samaa liikettä uudestaan ja uudestaan kuin Teletappi konsanaan. Juuri mahtava asenne tekee Igorista niin mahtavan työkaverin.
Reissut sinne, tänne ja takaisin sujuvat matkanteon osalta mallikkaasti. Igor kävelee rennosti rampin ylös mihin tahansa kuljetusvälineeseen keskittyen koko matkan heinäverkkonsa keventämiseen sen kummemmin välittämättä, onko kyydissä yksinään vai muiden hevosten kanssa.
Kilpailutunnelma, erityisesti yleisön eteen päästessä, nostaa Igorin energiatasoja. Virtaa on enemmän, malttia hivenen vähemmän, ei sentään ryöstämiseen asti. Ori esiintyy enemmän kuin mielellään, sen kanssa vain pitää opetella kanavoimaan kaikki se innokkuus oikeanlaiseen tekemiseen, vaikka vuonoherra itse tarjoaa vauhdin lisäämistä parhaana ratkaisuna yleisön sekä tuomariston valloittamiseen.
Luonteen on kirjoittanut Lissu T., kiitos!