Grimsrud Vandal, jota Valdoksi kutsumme, on mainio yhdistelmä vekkulia luonnetta ja kovaa työskentelyintoa. Utelias ori touhuaa mielellään kaikenlaista, usein se tarhassa ja karsinassaankin askartelee ties mitä aikansa kuluksi. Sekä tarha että karsina onkin varustettu ties millä leluilla ja vempeleillä, joilla ori saa aikansa kulumaan. Mahdottomasti siltä löytyy energiaa vaikka ja mihin, mutta pahantekoon se ei lähde. Valdo ei karkaisi tarhasta varmaan silloinkaan, vaikka portti olisi auki tai aita kaatunut maan tasalle. Se kulkee taluttaessa kiltisti vierellä, vaikka siitä ei pitäisi edes kiinni. Niin kovin herttainen ja ihmisrakas Valdo tykkää myös muiden hevosten seurassa, eikä pistäisi pahitteeksi, jos saisi hengailla isossakin orilaumassa. Yksinkin se kyllä pärjää oikein hyvin, lähtee oikein mielellään ilman kaveriakin reissuun tai pitkälle maastolenkille.
Hoitotoimenpiteissä Valdo on kovin auttavainen. Se usein tykkääkin hamuilla hoitaajansa, harjapakkia, satulaa tai vaikka pesuämpäriä. Toisinaan se myös ottaa harjapakista harjan suuhunsa ja heittelee niitä ympäri karsinaa. Orin mielestä se on hauskaa, eikä vekkulille oikein osaa vihainenkaan olla, vaikka toisinaan se kyllä saa aikaiseksi melkoisia sotkuja "auttaessaan". Jos ihan hermot menee orin askarteluun, osaa se pyydettäessä olla touhuamattakin, ainakin hetken aikaa. Karsinassa se on hyvä laittaa kuntoon, kun sieltä löytyy jo valmiiksi puuhasteltavaa punkkarille, niin se saattaa hyvällä tuurilla jättää harjat sun muut rauhaan. Valdon voi laittaa kuntoon vaikka irrallaan käytävällä, tai tallin pihassa, eihän se taluttaessakaan mihinkään lähde ihmisen viereltä. Valdo on aina hyväntuulinen ja silmäkulmasta löytyy pilkettä. Se rakastaa rapsuttelua, pusuttelua ja lässyttelyä ja viihtyy ihmisen kainalossa vaikka tuntikausia halittavana. Kengittäjän ja eläinlääkärin kanssa meno on samanlaista, Valdo auttaa kyllä enemmän kuin mielellään. Eli kengityspakki kauas orin ulottuvilta, jos ei halua kerätä tarvikkeitaan pitkin käytävää.
Valdo on kova poika tekemään töitä, ja niitä saisikin mielellään tehdä joka päivä. Vapaapäivät ovat yliarvostettuja, silloin kerätään vain ylimääräistä virtaa, joka usein purkautuu alkuverryttelyssä vinkupukkeina ja sinkoiluilla. Kun orin treenikalenterin pitää tarpeeksi täynnä ja tekeminen on vaihtelevaa, Valdon kanssa on todella mukava työskennellä. Sillä on napakat, matkaavoittavat askellajit ja hyvä ryhti. Muoto tuppaa herkästi menemään reilusti luotiviivan taakse, sen kanssa saa olla tarkkana, ettei ori tohkeissaan rullaa itseään ihan mutkalle. Alkuverryttely tosiaan menee usein vähän turhan innokkaissa merkeissä, mutta pahimmat pöllöenergiat kun ori saa pois päiväjärjestyksestä, se jaksaa keskittyä tehtäviin ja pikkutarkkaan työskentelyyn. Ori on herkkä avuille, toimii hyvin jo pelkällä istunnalla. Esteillä Valdo ei ole mitenkään lahjakas, vaikka se kyllä nauttii hyppäämisestä. Pikkupomppuja tehdäänkin välillä orin mielen virkistykseksi. Maastossa Valdo nauttii etenkin reippaista laukkapätkistä ja maailman ihmettelystä. Todella rohkea se on, ei pelästy tai säpsy oikeastaan mitään.
Ori matkustaa mutkattomasti ja reissaa muutenkin mielellään. Vieraat paikat ovat ihan parhaita, niin paljon löytyy kaikkea uutta nähtävää ja ihmeteltävää. Kisoissa saa alkuverkassa olla vielä tarkempana, sillä energisyyden lisäksi Valdo keskittyy myös tuijottelemaan vieraita hevosia, tuota aivan ennennäkemätöntä puuta ja mitä lie muuta. Kun ratsastaja keskittyy työskentelyyn ja varmistaa, että Valdo keskittyy myös, on yleensä lopputulos radalla orin tason mukaista. Jos ratsastaja jännittää hirveästi tai keskittyminen on jossain aivan muualla, voi olla varma, ettei Valdokaan malta keskittyä. Tarkkana on siis oltava, jotta tämän uteliaan sielun saa tallin ulkopuolella tekemään sen, mitä sinne on mentykin tekemään.